Kumpparileuka

Check.

Oli vuoden 2012 tavoite mutta kyllä mä nyt vähän varmaan saan leuhottaa vaikka puolellatoista kuukaudella viivästyikin.

Hihkuin tätä Naamakirjassa. Maan pinnalle palautti aika pian se, että edellisen sukupolven edustajille tuntui olevan aivan käsittämätön ajatus koko kumpparileuka, että miten se oikein tapahtuu. Minä selitin sitten että: "Kumppari laitetaan toisen jalkapohjan alle ja se on toisesta päästä siinä tangossa kiinni. Semmonen pitkä ja leveämpi malli. Sattuu perseelle räpsähtäessä." Tähän tuli toiselta kommentti: "Minä luin - olen hyvä lukemaan - että kumppani ja ajattelin että joku nostaa takapuolesta. Se oli jotenkin realistisen kuuloista, sorry."

Eikä siinä vielä kaikki. Jonkun ajan päästä ensimmäinen kyselijä kysyi privaatisti että: "En vieläkään ymmärrä sitä Fätin leuanveto- ja kumpparijuttua, mutten kehtaa laittaa sitä julkipuolelle. Vai onko se leuka jotakin muuta kuin leuanveto?" No johan nyt on kumma. Mikä siinä on niin ihmeellistä? Latasin sitten tämän kuvan selitykseksi.

via http://pumpumkatti.blogspot.fi/2011/11/kumpparijumppaa.html

Vastaus: "Heureka. Kumppari on siis kuminauha eikä kumisaapas."

Niin.

Ajatus kumppanileuasta jäi silti viehättämään. Siitähän voisi väännellä jonkun tandem-crossfitsuuntauksen. Vähän niin kuin akankanto muttei sinne päinkään. Valitettavasti nyt on pää niin täynnä räkää - jep, vastahan tämä on neljäs tauti tälle vuodelle 2013 - etten jaksa tätä ajatusta pidemmälle venyttää, mutta tässä tällanen kuva koska tuolta kuvittelen leukaa vetäessäni näyttäväni.

 Tai tältä.
 

*söpöysöverit*

Lauantaitreeni vs. lauantaikänni

Arvatkaa mitä?

Kävin lauantaina tekemässä WODin ensimmäistä kertaa lokakuun lopun jälkeen! Ja se oli ihan mahtavan mukavaa. Kauas on tultu siitä kun vielä nelisen vuotta takaperin parasta mitä tiesin lauantaina voivan tapahtua oli tukka vaateriin, silmät pandoiksi ja känni päälle. Baariin oli ihan pakko päästä.

Jäin miettimään tätä muutosta hippasen järkyttyneenä, kunnes tajusin että CF-treeni on itse asiassa känni selvinpäin. Baari-iltaan on ällistyttävän paljon yhtäläisyyksia, ne vaan tulee tunnin treenissä pikakelauksella. Jopa seuraava aamu on karmea, eri tavoin tosin mutta kuitenkin.

Kas näin.

TREENI:

 

VS. KÄNNI:

Seuraavana päivänä sitten vannotaan ettei ikinä enää ja viikon päästä viimeistään ollaan taas unohdettu kaikki tuskat.

I rest my case.

Sen näkee naamasta

Otettiin uusi kuva kulkukorttia varten töissä. Kymmenen vuotta kestäneen työsuhteen aikana on muuttunut sekä naama että nimi, joten kun tukka oli kerrankin nätisti ja silmäpussit piilossa, päätin käydä esittelemässä kameralle puuttuvia fotogeenejäni.

Ja mikä olikaan lopputulos? Jumaliste. Rillit on kuin suotutkija Kämäräinen-Mäkäräisellä mtv3:n asiantuntijahaastattelussa paria sekuntia ennen jäätymistä.

Eikä siinä vielä kaikki. Latasin kuvan Naamakirjaan kavereiden naurettavaksi, ja sen lisäksi että tämä oli kuulemma Hyvä Kuva allekirjoittaneesta, arvasi yhden tuttavan mies (jota en siis ole koskaan tavannut ja joka ei tiedä minusta mitään) yhdellä vilkaisulla ammatin.

Olen siis ilmiselvä kirjastonhoitaja, ja kaiken lisäksi homssuinen sellainen.

Nyt siis herääkin kysymys että hakeutuvatko ihmiset itsensä näköisiin ammatteihin vai muuttuvatko he pikkuhiljaa ammattinsa näköisiksi? Lisäksi haluaisin tietää että mikä tuossa tarkalleen ottaen paljastaa mut? Onko se ilme vai noi rillit? Vai vaatetus? Vai yleinen habitus?

Niinhän sitä sanotaan että pariskunnat muuttuvat ajan myötä toistensa näköisiksi, joten muuttuvatko työkaveritkin? Niiden kanssa sitä eniten aikaa kuitenkin viettää, heti puoliskon ja muksujen jälkeen.

Kyllä olen kuulkaa kriisissä. Yleinen mielikuva kirjastonhoitajasta on meinaan aika kaukana tavoittelemastani Tiedostamattaan Seksikäs Ja Salaperäinen Megababe-imagosta.

Onneksi on kuvankäsittely ja lasitkin saa pois päästä. Otettiin kameran kanssa revanssi. Hähähähä.

Ilme on eksynyt edelleen, mutta jospa se siitä vielä Salaperäisemmäksi kääntyisi. Ainakin se suotutkija on saatu häivytettyä. Eikä lopputulos ole sentään tällainen.