lauantai 5. tammikuuta 2013

Haloo haloo haloo (hyviä aikeita)

Samuli Putroa lainatakseni yhtä vaille sata kertaa olen tehnyt lupauksia joita en sitten pitänytkään. Joten tämä vuosi saa olla täynnä vain hyviä aikeita ja vielä mukavan epämääräisiä sellaisia.

Olen tällä hetkellä sietämättömän täynnä koko projektiajattelua. En minä ole mikään projekti, minä olen ihminen ja elän maailmassa joka täynnä muuttujia ja virikkeitä ja kaikenlaista ihanaa. Paino saa elää, elänhän minäkin enkä todellakaan aio pysähtyä johonkin pisteeseen X elämän varrella ja todeta että no nyt on hyvä, tässä on Onni eikä missään muualla, kun ei siitä hetkestä saa kuitenkaan pidettyä kiinni.

Sen sijaan että murehtisin täyttymättömiä projektitavoitteita puolen vuoden takaa, huokaisen helpotuksesta koska viimeinen mahdollisuus ei todellakaan mennyt viime vuoden mukana. Tänään voi yrittää uudestaan, ja huomenna ja ylihuomenna. Eläköön elämä!

Mukavan epämääräinen etappi on kolmen kilon päässä häämöttävä 85kg. Mitään en sano siitä mihin mennessä pääsen siihen. Mutta pääsen kuitenkin.

Aion myös käydä kerran viikossa CF-treeneissä koko syksyn kestäneen ämpyilyn jälkeen. Salille on tullut uusi kokonaan painonnostoon keskittyvä tunti, sitä aion kokeilla.

Aion syödä parhaan kykyni ja ymmärrykseni mukaan omaohjaajan ohjeistuksen mukaan.

Aion elää niin että elämäntavat tukevat terveyttä - jos en jaksa/viitsi/ehdi raahautua salille, kävelen työmatkat.

Aion ostaa uimapuvun ja käyttää sitä julkisilla paikoilla.

Aion ottaa itseni huumorilla, myös läheisimmissä ihmissuhteissani.

Aion olla pettymättä itseeni, aion myös yrittää parhaani mukaan olla itselleni kunniaksi.

Aion pussailla paljon, halia paljon, aion rakastaa, haistaa, maistaa, kuulla, palella, hikoilla, työntää, vetää, juosta, nostaa ja kantaa.

Aion jättää tekemättä mahdollisimman monta sellaista asiaa, jotka eivät tee onnelliseksi tai auta ylläpitämään terveyttä. (En ole vielä keksinyt kumpaan kategoriaan kodinhoito kuuluu...)

Jos saatte jostain käsiinne FIT-lehden numeron 12/2012, lukekaa Riikka Pulkkisen kolumni Soturiäitiprinsessoista, tässä voisin olla minä pähkinänkuoressa:
Ehkä onkin niin, että radikaaleinta, mitä nykynainen voi tehdä, on kantaa kaiken aikaa mukanaan kaikkia elämänsä rooleja. Mitä jos soturiäitiprinsessa imettäisi kuntosalilla tai palaverissä? Söisi hyvällä halulla sekä acai-marjat että hernekeiton ja vieläpä osan vauvansoseesta ja lopuksi levyllisen suklaata. Mitäpä jos soturiäitiprinsessa kävisikin raskaana tankotanssitunneilla? Myöntäisi, ettei six-packista ole juuri muuta hyötyä kuin ilo omalle silmälle sovituskopissa. Mitä jos hän unohtaisi projektit ja alkaisi kutsua vaihtuvien rooliensa kokoelmaa sillä nimellä joka sille kuuluu: elämä.
Tänään näin. Pidätän oikeuden muuttaa mieltäni jos tilanne niin vaatii. Pus!

4 kommenttia:

  1. Hejaheja! Mäkin päivitin just samasta teemasta. Vähän isommalla angstilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja koska angsti nousi niin isoksi, pistin tälle elämäntapamuutokselle oman blogin pystyyn. Pysyy joku roti lapsi- ja läskijutuissa. Tulkaa kannustamaan!
      http://possustakirahviksi.blogspot.fi/

      Poista
  2. Hyviä aikomuksia, varsinkin tuo viimeinen ;) Elämä on tässä ja nyt.

    VastaaPoista