Otettiin uusi kuva kulkukorttia varten töissä. Kymmenen vuotta kestäneen työsuhteen aikana on muuttunut sekä naama että nimi, joten kun tukka oli kerrankin nätisti ja silmäpussit piilossa, päätin käydä esittelemässä kameralle puuttuvia fotogeenejäni.
Ja mikä olikaan lopputulos? Jumaliste. Rillit on kuin suotutkija Kämäräinen-Mäkäräisellä mtv3:n asiantuntijahaastattelussa paria sekuntia ennen jäätymistä.
Eikä siinä vielä kaikki. Latasin kuvan Naamakirjaan kavereiden naurettavaksi, ja sen lisäksi että tämä oli kuulemma Hyvä Kuva allekirjoittaneesta, arvasi yhden tuttavan mies (jota en siis ole koskaan tavannut ja joka ei tiedä minusta mitään) yhdellä vilkaisulla ammatin.
Olen siis ilmiselvä kirjastonhoitaja, ja kaiken lisäksi homssuinen sellainen.
Nyt siis herääkin kysymys että hakeutuvatko ihmiset itsensä näköisiin ammatteihin vai muuttuvatko he pikkuhiljaa ammattinsa näköisiksi? Lisäksi haluaisin tietää että mikä tuossa tarkalleen ottaen paljastaa mut? Onko se ilme vai noi rillit? Vai vaatetus? Vai yleinen habitus?
Niinhän sitä sanotaan että pariskunnat muuttuvat ajan myötä toistensa näköisiksi, joten muuttuvatko työkaveritkin? Niiden kanssa sitä eniten aikaa kuitenkin viettää, heti puoliskon ja muksujen jälkeen.
Kyllä olen kuulkaa kriisissä. Yleinen mielikuva kirjastonhoitajasta on meinaan aika kaukana tavoittelemastani Tiedostamattaan Seksikäs Ja Salaperäinen Megababe-imagosta.
Onneksi on kuvankäsittely ja lasitkin saa pois päästä. Otettiin kameran kanssa revanssi. Hähähähä.
Ilme on eksynyt edelleen, mutta jospa se siitä vielä Salaperäisemmäksi kääntyisi. Ainakin se suotutkija on saatu häivytettyä. Eikä lopputulos ole sentään
tällainen.