torstai 13. joulukuuta 2012

Voi (työ)elämä

Vähän niin kuin aikanaan työ häiritsi harrastustoimintaa, häiritsee työelämä nyt laihdutustoimintaa.

"Ota minut! Ota minut" Ota meidät kaikki!!!"
 

Olis työpaikan jouluaamiainen: riisipuuroa, karjalanpiirakoita ja munavoita, homejuustoja ja suklaita. Olis työpaikan pikkujoulut: perunakakkua kaiken mahdollisen kanssa, juustokakku, toisenlainen juustokakku, suklaita, leivoksia ja marmeladeja, sekä ilmaista brenkkua.

Ja kun minä en osaa sanoa ei kiitos. En vaan pysty kykenemään.


Mutta missä on pipari ja viinirypäle?!
Eikö voitaisi säätää joku laki siitä että työpaikoilla ei saa ennen viittä olla suklaata esillä, samaan tyyliin kuin tupakastakin joskus ennen muinoin? Veikkaan että joka duunipaikalla on tälläkin hetkellä aika monta ihmistä jotka joko salaa tai julkisesti skarppaavat parhaan kykynsä ja osaamisensa mukaan, ja tähän aikaan vuodesta itkevät sielussaan verta kun karkkipaperit rapisevat joka työpöydän takana ja kahviporukassa.

Tai sitten pitäisi olla karkkikoppi, heti siinä röökikopin vieressä (jos niitä jossain vielä on). Ja kameravalvonta. Aulan isolla screenillä pyörisi live stream kaikista koppiin menijöistä, ja aina kun karkkikopin ovi aukeaisi kuuluisi kaiuttimista hirveää buuausta.

Ja portsari siihen ovelle, joo! Mari-Jaana kun yrittää neljättä kertaa saman päivän aikana suklaan mussutukseen, mitataan verensokeri ja tiukkailmeinen bikeri ilmoittaa tylysti että "Rouva on nyt tainnut nauttia vähän liikaa, teille ei enää tarjoilla."

Tipetipe tiptap vaan, hähähähä.

Sitten voitaisiin tammikuussa perustaa tukiryhmiä toipuville karkkiholisteille ja suklaariippuvaisille. "Hei, olen Fätti ja olen sokeririippuvainen." "Hei Fätti." "Olen nyt ollut karkitta ja suklaatta jo seitsemän päivää, joka päivä joudun tekemään tietoisen päätöksen olla menemättä ärrälle pussin hakuun." Ja niin edelleen.

Toisin sanoen, kyllä ei tästä viikosta tule melkein mitään, vaan eipä tästä pitänyt viikossa valmista tullakaan. Mutta mikä siinä on ettei ne työkaverit liho...

ps. Tervetuloa Fätin facebook-sivulle, siellä tapahtuu vähän useammin kuin täällä blogissa. Linkki löytyy tuolta sivun oikeasta ylähköstä laidasta.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Änkyrä motivoituu

Kulunut viikko on ollut yhtä ahaa-elämystä toisensa perään. (Nyt seuraa sitten pitkä ja sekava alustus, jonka jälkeen hehkutan aika monelle itsestäänselviä asioita, että harkitse nyt vaan vielä miten aiot seuraavat noin 5 minuuttia elämästäsi käyttää...)

Sehän ei varmaan ole kenellekään tätä blogia lukevalle mikään yllätys että mulle on kaikki vähän hankalaa. Pyörittelen kolikkoa sen kaikilta kuudeltatoista puolelta ennen kuin voin edes kuvitella tietäväni onko se kruuna vai klaava, tai tekeväni minkäänlaisia päätöksiä yhtään mistään tai tulevani minkäänlaiseen konseksukseen itseni kanssa.

Nyt on ollut hankalaa motivoituminen. Kas kun minä en halua olla super. Joko pelosta edessä olevaa helevetinmoista työmäärää kohtaan tai ihan puhtaasta itsetyytyväisyydestä, en vaan halua.

Pystyn vilpittömästi ihailemaan esimerkiksi Anna Virmajoen tekemää duunia ja sitä aivan käsittämätöntä määrää kurinalaisuutta jota noin kisakireän kropan saaminen ja ylläpito vaatii, mutta en halua itsestäni samanlaista. Mulle riittäisi jo normaalipaino, eikä oikeastaan haittaisi vaikkei ne vatsalihakset niin erottuisi ja vaikka siinä olisikin vähän mammaa päällä. Oikeastaan pahin painajaiseni on elää kropassa, joka ei kestäisi enää ikinä yhtään aurajuustoa, pipareita ja viinirypäleitä tai konvehtirasiaa jouluna. Eihän se ole mitään elämää!

Olen sitä mieltä (seuravaa ajatelma omaksuttu Meri Pekkarisen suusta), että se Facebookissa lähes meeminä kiertänyt "Strong is the new skinny" on pahimman laatuinen huijaus, eikä suinkaan mikään naisten vapautusjuttu. Että nyt ei enää riitä että on laiha, vaan pitää olla vielä lihaksikaskin sen vähärasvaisuuden lisäksi. Mutta ei hei mitään hätää leidit, senhän saa helposti niin, että käy joka aamu HIITtaamassa ja illalla sitten salille vetämään raivokkaat pumppaukset päälle. Ja ruokahan on sitten Puhdasta oikein isolla peellä. Muuten ei vaan onnistu.

Ja siis kyseessähän ei ole laihdutus vaan elämäntapamuutos jossa kuitenkin kaikkein tärkeintä on tavoitteiden saavuttaminen, ja seuraamilleni naamakirjasivuille postatuista kuvista päätellen se on ihan joka ikisellä painonpudotus. Tämä kuva minusta summaa ajatuksen oikein hyvin:




Että jos et aio ensi vuonna body fitness kisoihin niin mee himaas itkemään, senkin ällö läski!

Ahistaa ahistaa ahistaa. En halua elää tuota elämää enkä halua noita tuloksia. Motivoidu tässä nyt sitten.

Onneksi on Varpu Tavi ja Varpun ihanat ajatukset, tässä itseäni toistaiseksi eniten puhutellut pätkä Maanantaisoturit- kirjasta (olen vasta sivulla 47 menossa että näitä sitaatteja saattaa tulla vielä enemmänkin).
"Miltä minusta nyt tuntuu? Kuule, ihan samantekevää! Tunteet tulevat ja menevät, eikä niiden kannata antaa ottaa yliotetta. Jos kulkisimme täysin tunteittemme vallassa, emme loppujen lopuksi tekisi mitään, koska ei huvittaisi. Meitä hallitsevat etupäässä synnynnäinen laiskuus ja mukavuudenhalu. --- Kyse on paljon enemmän tahtomisesta kuin kuin tunteesta. Joskus tunteen sivuuttaminen ja mekaaninen tekeminen voi saada aikaan paljon parempia tuloksia, kuin jatkuva itsensä lelliminen, kuunteleminen ja omaan päähän taputtelu."
Ja vielä:
"Miksi ylipäätään pitää palkita itseään? Onko elämä niin kauheaa, että arkipäivästä selviydyttyään on annettava itselleen palkintoja? Kuka sen on keksinyt? Jos niin on, eikö elämässä ole jotakin pahasti vialla? Jatkuva sallivuus on avain itseinhon kierteeseen. Se ei ole mikään ratkaisu. Se on ongelma."
Että osuiko ja upposiko? Kyllä.

Minähän se olen varsinainen oman elämäni sankarivainaja, jonka täytyy saada palkita itseään sillä sun tällä kivalla, joko ostoksella tai ruualla, ihan kun oon nyt niin tässä selvinnyt.

Mistä? NO EN MISTÄÄN. Länsimaisessa aika mukavasti tasa-arvoisessa yhteiskunnassa elävä, kivaa ja siistiä sisätyötä tekemään päässyt terve, perheellinen nuori nainen nyt ei todellakaan ole minkään Aikamme Suurimmat Selviytyjät listan kärjessä.

Ja eikö paras palkinto hyvästä arkipäivästä selviytymisestä olisi loppuviimein kuitenkin aidosti hyvä olo, aidosti kaunis vartalo (mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan) ja aito terveys.

Jep. Olen motivoitunut. Ja vaikken olisikaan, syön sen maitorahkan silti.

torstai 6. joulukuuta 2012

Kakspäkki

Hyvin alkoi Uusi Elämä™- olen tietty heti kipeänä, ja koska Poikakin on kipeänä olemme kotona ja mitäs täällä olisi muuta tekemistä kuin syödä. Reisille meni hienot valmisannoksetkin, en ollut tosiaan ajatellut että syön kotona kaksi ateriaa joka päivä kun piti olla töissä lounasaikaan, eli eväät loppui jo eilen aamupäivästä.

Yhtään ei tekisi muutenkaan mieli mitään kasvisbakkanaaleja nyt järkkäillä. Kunnes katsoin alas.



Jumaliste! Sehän on kakspäk! Meitsihän suorastaan tihkuu seksiä. Haluatteko nähdä saman bikineissä? (no ei oikeesti ole mitään biksukuvia vielä seuraavaan viiteentoista kiloon luvassa)

Kakspäkille on keksittävä tekemistä sen häviämiseen asti, joten tässä pari sovellusta. 

Handsfree.


iPod-telakka.



Hauskaa itsenäisyyspäivää!

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Elefanttia syömään

Kun hakusessa on kumppani tositarkoituksella, tärkeintä on että keskusteluyhteys pelaa ja että huumorintaju osuu yhteen. Siitä en sano mitään että onko mun puujalat kolahtaneet omaohjaajaan millä voimakkuudella, mutta ainakin se on kiitettävän hyvin kahden tapaamisen aikana onnistunut feikkaamaan jos ei oikeasti olekaan naurattanut. Minä taas olen hölöttänyt hölöttämästä päästyäni kun kerran on joku jolle laihistelutuskaa purkaa, ja ihanan tosissaan se on minun huoliini suhtautunut. (Saanko enää ikinä syyä mitään hyvää ja onko pakko syyä maitorahkaa jos ei taho? -Kyllä ja kyllä.)

Sain torstaina aamulla liikuntaohjelman ja syömisohjeita. Liikuntaa tuli niin että huonoa hirvittää -yksi lepopäivä viikossa- ja sain niitä kauan kaipaamiani kotijumppaohjeita. Käly uskoi huostaani toistaiseksi 8kg kahvakuulan, joten sellainen vehkes on nyt integroitu ohjeisiin ja kun niitä liikkeitä  käytiin läpi niin aika hauskoja ja vaihtelevia juttuja sen kanssa saakin tehtyä (ja aika mielenkiintoisia paikkoja jumiin). Jee!

Ruokapuolella ei tarvitse (kiitos ja ylistys) millekään bikini fitness-dieetille yrittää, vaan ateriarytmi ja kokonaisuudet on tosi mukavasti rakennettu oman päivä- ja ateriarytmini ympärille, joten muutosta tulee itse asiassa vain sisältöön ja siihenkin kohtuudella, eli ihan ihmisten ruokaa ja ihmisten aikoihin ja ihmisten määriä saan. Makrot paranee ja niiden painotus päivän mittaan on eri kuin mulla (joo siis ihan niin kuin olisin jotenkin hulluna kelaillut että katos, tossa mä tarviin hiilarii, joten vetäisenpä sen puutteeseen kermakahvin kanssa pullan ja marsin) ja kaloreita on vähemmän (no siitä arviolta nejästätuhannesta on tietenkin mistä ottaakin).

Eväitä ja "eväitä"

Eväsasiaa ja mallipäivän syömisohjetta pyöriteltyäni totesin, että oikeasti tosi tiukkaa tulee tekemään ainoastaan duunissa ilmaisista herkuista kieltäytyminen (siis uskomatonta ja ihan sikaa: ilmaisuus ei tee ruuasta kevyttä!) sekä töistä kotiin tullessa päivällisen kanssa. Joten välttelen henkilöstöhuonetta kuin ruttoa ja teen viiden päivän päivälliset annoksina valmiiksi pakkaseen. Kävin ruokakaupassa isolla kärryllä ja autolla, ja ostin valmiiksi kaikkea mitä vaan hoksasin. Kasviksia alkaa palamaan aika reippaasti, joten niitä on nyt sitten jääkaappi piukeana. Netti savuten googletin koko perjantai-illan erilaisia reseptejä ruokalaji-ideointia varten, kun saa se laihisteluruokakin kuulemma olla ihan oikeaa maistuvaa ruokaa!

Terveisiä perseestä.

Ihan uskomattoman kova mulla on silti tämä luopumisen tuska. Pahempi kuin tupakista aikanaan; sitä ilman voi kuitenkin elää niin ettei sen kanssa joudu oikeasti ikinä tekemisiin, mutta ruokaa on kotona vääränlaista helposti saatavilla ja kaikenlaisia perkeleen mmmmm-marabou -juttuja tulee telkkarista joka väliin. " Savulohi-kerrrrmajuustooo? Ehkä pieni välipalaaaa?" Joo just, kiitti. 

Ei mikään ihme ettei tässä ärsykevirrassa ole painonpudotus/laihistelu/elämäntaparemontti ilman kunnon ohjeita onnistunut, varsinkin kun allekirjoittaneen tahdonvoima ja henkinen selkäranka herkkujen välttelyssä on samaa luokkaa kuin keskiverto heroiiniaddiktilla kaman suhteen, VAIKKA onhan siihen epäonnistumiseen tietenkin miljoona ja yksi muutakin painavaa syytä. Ohjeena "syö vähemmän, kuluta enemmän, kyllä se siitä" on minun horisontistani samaa luokkaa kuin jos autoa opetettaisiin ajamaan ohjeella "painelet vaan kaasua ja jarrua oikeessa suhteessa, kyllä se siitä". Ennakoiminen sentään on molempiin ihan helvetin hyvä ohje.

Yritän nyt ottaa yhden päivän sijasta ihan vaan yhden aterian kerrallaan. Yksi hyvä ateria per laaki, muutahan ei tarvita, eli miten se elefantti syötiinkään?

Pieninä paloina.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Pläski Fätti

Ää-ää-ää. Että sellaiset fiilikset olis päällimmäiset juuri nyt, terveisiä vaan peiliinkatsomistilaisuudesta from hell.

Eihän sen nyt mikään ylläri pitäisi aikuiselle ihmiselle olla (ja siis vielä kaikista maailman aikuisista ihmisistä minulle, joka sentään olen perustanut jumaliste oikein BLOGIN aiheen ympärille), että on tullut kerättyä vähän matskuu ja mammaa sen sisäisen ballerinan ympärille, mutta että rasvaprosenttini on sitten irstas 45,5. Uuh. Viskeraalinen (se sisäelinten ympärillä oleva kaikkein pahin rasva) on onneksi vaan 7% eli ihan normaali.

Sekä painoindeksin (31,2) että vyötärö-lantiosuhdeluvun (0,91) mukaan olen merkittävästi ylipainoinen. Paperissa lukee lisäksi että "huomattava riski", sitä ei ole määritelty että minkä suhteen mutta varmaan olen riski lihoineni sekä itselleni, ympäristölle että yhteiskunnalle.

Ja seitsemän oikein kuntotestin tulos on (asteikolla 1-5, 1 heikoin, 5 vahvin):

Selän liikkuvuus 1.
Hapenottokyky 1.
Kehon luustolihasprosentti 1.
Käsivarsien lihakset 1.
Selkälihakset 2.
Vatsalihakset 3.
Jalkalihakset (näistä testattiin toimintakyky) 5.

Olen niin antiylpeä itsestäni että tekisi mieli laittaa ohjaajalle viestiä perään että kuule, mitä jos annettaisiin olla koko jutun.

Jälleen kerran seison ällistyneenä tämän julman totuuden edessä: miten helvetissä musta tuli tämä nainen? Jestas. 


Maanantaisoturin matka on silti alkanut. Lainasin kälyltä kahvakuulan kotijumppaa varten ja syömisohjeet tulee pian, ehkä jo ensi viikolla. Varmaan voin jo sitä ennen yrittää saada jotain tolkkua tähän laiduntamiseen.

Mutta että voi hyvä tavaton tätä touhua silti. Lol.

torstai 22. marraskuuta 2012

Ei mulla muuta


Huomenna koittaa yhdenlainen totuuden hetki: tapaan omaohjaajan ensimmäistä kertaa. Otetaan mittoja ja kuntotesti ja kehon koostumus. Olen hengessäni lyönyt vetoa siitä että onko Fätistä pläskiä yli vai alle puolet. Sitten tulee ruokavalioremppaohjeita ja sellaista. Olen varovaisen toiveikas.

tralalaa!

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Reality mammajumppaa

Kävin raskausaikana mammajumpassa (seriously, miksi helvetissä naisesta aletaan puhua kuin pehmolelusta heti kun se raskautuu?!). Ajatushan oli kaunis ja menihän ne maanantai-illansuut niinkin, mutta todellinen hyötysuhde taisi olla vähän kyseenalainen. Jumpassa siis lähinnä käveltiin (vaaputtiin) ympäri haisevaa jumppasalia jossa oli viimeksi tuuletettu joskus Kekkosen vallan aikaan, ja välillä siirrettiin paikallaan seisten painoa jalalta toiselle. Ja joka jumalan liikkeessä piti aina ohjaajan käskystä "MUISTAA IMAISTA PERÄSUOLI JA EMÄTIN MUKAAN". Yhdenkin jumppakaverin lantionpohjanlihakset olivat synnytyksen tienoilla niin jumissa että onneksi oli sektio sovittuna, olisi kuulemma haljennut polvista niskaan saakka alatiesynnytyksessä (ai miten niin liikaa yksityiskohtia?).

Noh, se siitä. Nythän kävi niin että pääsin tosiaan puolisentoista viikkoa sitten piiiiiiiiitkästä aikaa crossfittaamaan, ja olin vähintäänkin ällistynyt siitä, miten vähän kunto oli laskenut viime käynnin jälkeen. Olen pohtinut syitä siihen ja tässä on ajatuksenjuoksun (no okei, kompuroinnin) lopputulema: se johtuu tästä syksyn flunssakierteen ja virkanais-äitiarjen yhteyttämisestä.

Crossfitissä harjoitellaan fyysisen toimintakyvyn kymmentä osa-aluetta:
  1. Hengitys- ja verenkierto elimistön kestävyys
  2. Lihaskestävyys
  3. Voima
  4. Liikkuvuus
  5. Räjähtävyys
  6. Nopeus
  7. Koordinaatio
  8. Ketteryys
  9. Tasapaino
  10. Tarkkuus
Olen tässä männäviikolla pohtinut että miten nämä ovat pysyneet hallussa ja tässä vastaukset, olkaa hyvät.

Kohdat 1.-3.





































Tämä harjoitus kehittää ko. kolmen fyysisen toimintakyvyn lisäksi myös kivunsietokykyä (koska siinä kolmannen tunnin kohdalla alkaa kenen tahansa selkä piippaamaan, oli vatsalihakset miten rautaa hyvänsä),  stressinsietokykyä (WÄÄÄÄÄÄÄ!!! - hiki noruu pitkin selkää ja se perkeleen herätyskellokin alkaa vinkumaan 1,5h päästä), sekä muistia (erilaiset laskutehtävät, saksan kielioppisäännöt ja laulujen sanat on tullut muisteltua moneen kertaan).

Tässä vaihtoehtoinen jumppausliike edistyneille harjoittelijoille, sekä niille joiden selkä piippasi jo (ja kohta on pohkeet kuin tukit!).





































Kohdat 4.-7.





































Tässä virkanainen yrittää päästä lähtemään töihin, eli meikkaa, pukee, pesee hampaita, hoitaa varhaista kiintymyssuhdetta ja tekee aamujumpan kätevästi samaan aikaan. Lapsi taas yrittää päästä juomaan vessanpöntöstä, syömään pesuainetta ja leikkimään tamponeilla. Liikkuvuuden, räjähtävyyden, nopeuden ja koordinaation lisäksi tämä herttainen aamutuokio kehittää ongelmanratkaisukykyä (montako kättä ja jalkaa tarvitaan lapsen tyynnyttelyyn, yllä mainittuihin askareisiin ja oliko ne nyt vaarallisempia ne emäksiset vai happamat pesuaineet...), stressinsietokykyä sekä itsetuntoa: se nyt vaan on jossain vaiheessa taisteluntuoksinaa myönnettävä että ehkä ne työkaverit ei lähetä mua kotiin vaikka tukka onkin hätäponnarilla ja olkapäällä rään lisäksi myös hammastahnaa. Varpaat on edelleen kauniit.

Kohdat 8.-10.
Tästä en saanut kuvaa aikaiseksi, mutta alkutilanne on mikä tahansa välipala ja sitä syömään laitettu  huumorintajuinen (omalla yksvee tasollaan) taapero. Liikettä voisi kuvailla lyhyesti ballistisen paahtoleivän kiinniottamisen nopeustestiksi. Siinä siis kaikessa yksinkertaisuudessaan otetaan kiinni tavallisen ruokapöydän korkeudelta tiputettu voileipä ennen kuin se osuu voipuoli edellä lattiaan. Lisäpisteitä siitä jos leivän saa kiinni vaikka se tiputetaan toiselle puolelle pöytää kuin missä CF-mutsi istuu.

Yllättävän läheltä löytyi se haikailemani omaohjaaja. Huraa!

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Sydäntä särkee

Viisi (5) kuukautta enää. Kyllä ei se tästä.

On ollut ihan hirveä syksy. Syyskuun alusta koko ajan kipeänä. Viime viikon treenien jälkeinen euforia kesti viikonloppuun asti, sitten alkoi yöralli ja uusi tauti.


Syyssuohon uudelleen vajonneena päätin ostaa itselleni aikaisen joululahjan: personal trainerin. Tässä viimeisen 10 kuukauden aikana on käynyt aikalailla selväksi että en ilman selkeitä ohjeita ja valvontaa ja perseelle potkimista pysty tähän. Joten ostan perseellepotkijan ja ohjeistajan. Eiköhän terveyteni ole sen arvoinen.

Nyt sitten pitäisi enää löytää personal trainer, joka ymmärtää kotiuraäitinahjuksen tarpeet ja resurssit. Ja joka ei maksa ihan hunajaa. On varmaan samaa sarjaa ilmiö kuin yksisarviset, lumimiehet ja romanttiset, empaattiset ja lojaalit miehet.

Sellainen paha mieli että tekisi mieli laittaa sydämelle villasukat jalkaan ja peitellä se nukkumaan. Särkee.

torstai 25. lokakuuta 2012

Ihanaa

Tämän tekstin otsikkona piti seistä notta Romuna. Kas kun sain eilen vääntäydyttyä ensimmäistä kertaa sitten syyskuun 15. ja lenssukierteen jälkeen treeneihin, ja ilman muuta oletin olevani aivan rikki sekä henkisesti että fyysisesti, mutta päässä kaikuikin heti alkulämmittelystä lähtien vain että

JEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!! IHANAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Virnistys sinkui tämän päivän puolelle ruokikselle asti, kunnes vahvistuvat lihasjumit ja Wordin kanssa taikinointi alkoivat vaatia liikaa keskittymiskykyä jotta olisi enää naamalihaksisto taipunut ko. ilmeeseen. Mutta aivan törrrrrrkeen mahtavan ihanan ihmeellistä oli.

Olin viittä vaille pakokauhuinen kun menin salille mutta en ollut kuitenkaan taantunut läheskään niin paljon kuin kuvittelin. Ehkä viime aikojen reality-mammajumppa -josta lisää lähiaikoina- on auttanut pitämään kuntoa yllä. (FYI: paino ei ole laskenut mutta ei ole noussutkaan.) Treenikaverin roudaaminen (70+kg) alkulämmittelyssä sujui mukavasti, kottikärrykävelyä menin tatamin päästä päähän vaikka aikaisemmin en ole päässyt edes puoleen väliin yhtä sivua. Sumo-mave 50kg oli aika helppo kunhan tekniikka löytyi, eikä wodikaan tehnyt (liian) pahaa. Ja kaikki tuntui aivan mahtavalta. (HUOM! Tuntui, as in 'tuntuu' imperfektissä, tänään on sitten ollut enenevissä määrin hankalaa kaikki; tuolista ylös nouseminen, kahvikupin nostaminen, kenkien jalkaanlaitto...)


Ainoa pieni shokinpoikanen oli se kuinka suosittu Minun Lajista on tullut elokuun jälkeen, tunnilla oli varmaan 20 tyyppiä kun aikaisemmin on ollut +-10. Olen tietenkin tosi tyytis salin puolesta, toivottavasti kovasti työstä alkaa nyt palkintoa tulemaan. Onneksi oli tuttu treenikaveri ja kaksi ohjaajaa paikalla, sain ihan superia henk.koht. ohjausta liikkeisiin vaikka olikin tupa täynnä.

Maha pystyssä

Kävin ostamassa evästä iltavuoroa varten, ettei tule sitten kotona mätettyä koko jääkaappia kitusiin heti kun pääsee ovesta sisään. Siinä oli tutuksi käynyt tiskari nojailemassa tiskiin ja hän sitten hetken Fättiä katseella mittailtuaan loihehti lausumaan että

"ONKO SHIELLÄ POIKKA MJAHASSA?"

...eiku tuli jo tossa reilu vuosi sitten...

"AI MJINÄ KAATSOIN ETTÄ SHULLA ON JO UUSI TULOSSA!"

...eiku tää on vaan teijän hyviä eväitä tää pullotus...

Henkistä kehitystä on tapahtunut: aikaisemmin olisi itkettänyt, nyt ihan vilpittömästi vaan nauratti.

Ja sellaisenkin ajatuksen -henkisestä kasvusta puheen ollen, tai no oikeastaan ihan asiasta ovennuppiin, kunhan nyt avaudun- sain tuossa iltana muutamana päähäni että jos ei ole väliä sillä, mitä muut minusta ajattelee, vaan sillä mitä minä minusta ajattelen, niin silloin on itse asiassa väliä minulle vain sillä, mitä minä muista ajattelen. Tadaa, ja kas näin on taasen yhdestä tunnekoukusta vapauduttu. Että saat olla vaikka millainen kylmäilevä ja etäinen vittupää, minusta olet silti ihana. (ai miten niin koiraihminen...)

Ja nimpparitkin vielä, silloinhan ei tunnetusti kalorit tartu. Tralalaa.

lauantai 13. lokakuuta 2012

29

Syökää, juokaa, naikaa: vuosi on armonaikaa.

Itsellä keuhkomätä, Miehellä pernarutto ja Pojalla suu- ja sorkkatauti. Ei ole kirjoitettu tämän syksyn aikatauluihin näemmä minun kohdalle jumppahetkiä, hohhoijaa.

Näin siinä varmaan sitten käy jos ja kun joskus pääsen takaisin salihommiin, Fätti kuittaa.




torstai 4. lokakuuta 2012

Suo

Se on täällä taas. Ihanan kamala syksy ja syksynsynkeä mieli. Minä kyllä tykkään syksystä tietyssä määrin hirmuisesti (elo- ja syyskuun illat ovat ehkä parasta mitä tiedän kunnon ukkosmyräkkää lukuunottamatta) mutta sitten kun päästään tänne lokakuulle, marraskuusta puhumattakaan, alkaa ahdistaa.

Sytyttäkää nyt jo ne valot tuonne, oikeesti. Missä on aurinko? Miksi aina vaan sataa? Satunnaiset harmaat päivät joita jaksan lokakuun alun yli fiilistellä mukavana vaihteluna, alkavat painaa niskaa kumaraan ja kulmia kurttuun. Mikään ei oikein tunnu miltään. Puheeseen hiipii mariseva sävy ja pienetkin asiat vituttavat ihan kohtuuttomissa määrin. Koko ajan on sellainen olo että pitäisi olla Jossain muualla ja Joku muu.

Tällä kierroksella lisäpotkua kurjuudessa piehtaroinnille tuo järkyttävän pitkäksi venynyt treenitauko. Olen käynyt treeneissä viimeisen puolentoista kuukauden aikana kerran. Jatkuva sairastelu on verottanut jaksamista muutenkin ja kun nyt sitten toissapäivänä sain lopulta antibiootit poskiontelontulehdukseen (sinuiitti on muuten niin söpö taudinnimi että melkein tekisi mieli jättää pillerit popsimatta) ja vielä viikon karenssin millekään sykkeennostatukselle, olen jo aivan lyöty. Sinne meni, sekin pieni kunnonpoikainen jonka olin saanut raavittua kasaan.


Mutta arvatkaa mitä en aio tehdä? En aio lyödä läskiksi (hahahaa) koko juttua. Aion jatkaa kaloreiden kyyläystä (-100g päivässä olen pudotellut, ei huono) ja yritän kammeta paniikkinappulaa pohjasta ylös, takaisin lepoasentoon.

Aion napata Pojan kainaloon ja nuuskutella sen varsin vähähapsista pientä lapsen päätä (vauvan mukava lämmin tuoksu yhdistettynä vienoon härskin voileivän lemahdukseen) ja kutitella sitä niin kauan että se on aivan hervoton kikattelusta. Aion muistaa pussailla Miestä. Aion ihastella seepialla sävytettyjä maisemia ja sytytellä kynttilöitä.

Jospa tällä kertaa osaisikin nauttia syyssuossa tarpomisesta kunnon kumpparit jalassa (tai vaikka dyykkaisi sinne pää edellä riemusta kiljuen kuten Poika vesilätäkköön), eikä vain vajoaisi pohjaan kauhusta kirkuen.

Jospa tällä kertaa en luovuttaisi.

torstai 27. syyskuuta 2012

Himskutin tomskutti

Vuoden mutsi-kirjassa Katja ja Satu pohtivat miksi äidit puhuvat itsestään kolmannessa persoonassa lapselleen, eli siis "Äiti haluaisi nyt vaihtaa sen vaipan", "Äitin mielestä sun pitäisi syödä vielä vähän". Vastaus oli itse asiassa sangen yksinkertainen ja järkeenkäypä: nainen käyttää itsestään sanaa "Äiti" erotuksena "Minälle", jota ei voisi vähempää kiinnostaa haiseva paskavaippa tai kasvisten syönnin terveyttä edistävä vaikutus.

Omalla kohdallani saattaa olla kysymys myös yleisestä äitiyden aiheuttamasta ällistyksestä, eli sivupersoona on tullut valtavan elämänmuutoksen myötä tarpeelliseksi selviytymiskeinoksi. Että minä en halua sitä vaippaa vaihtaa mutta toi äiti varmaan haluaa, se äiti nyt haluaa kaikkea muutakin kummallista, kuten siivota lapsen nukkuessa, se järkyttyy kun iltapäivälehdissä on roisit otsikot tai joku haisee kaupassa vanhalta viinalta.

Olen tuon Äiti-sivupersoonan lisäksi sortunut toiseenkin kammottavaan äitipuheansaan, nimittäin sanojen vääntelyyn.

Meillä syödään tomskuttia, aplaria ja voikkaria, vaihdetaan vaippanderi, tiedustellaan että onko kakkendaali housussa, tullaan syykkyyn ja niin edelleen. Lapsen puheen kehityksen kannalta tämä ei tietenkään ole mitään järkevää kielenkäyttöä, vauvamanuaaleissahan nimenomaan kielletään lässyttämästä, ja onhan se nyt muutenkin ihan uskomattoman rasittavaa kuultavaa.

Bonuksena tulee näiden sanojen ja puhetavan pesiytyminen omaan arkikieleen, eli kaikesta puhutaan vähän niin kuin diminutiivissa. Mennään Honkkariin, Robbariin ja Sittariin, Viikkarilla Ruotsiin ja lapsikin nukkuu pinniksessä. Voi huokaus. Tätä menoa lapsestani kehittyy suomalainen Ned Flanders.

 

Aika roisisti kiroileva sellainen, tosin, mutta didly dodly doota puhuva joka tapauksessa. Apua.

Ja voi minun asiakasparkojani, jotka joutuvat vielä itsensä suht tuoreeksi äidiksi kokevaa himskutin tomskuttia puhuvaa kirjastotätiä kuuntelemaan. Se en ole oikeasti minä, en en en! Enhän?

Se laskee taas!

Huraa huraa ja voi mikä yllätys (not). Kun syö vähemmän, laihtuu enemmän. Ja kun syö hyvin, voi hyvin, toisin sanoen kuukauden ajan vaivannut vatsa on toipunut pikavauhtia kolmessa päivässä viittä vaille oireettomaksi.  Nyt kun saisi vielä flunssan selätettyä että pääsisi treenaamaan, selkää kolottaa, niska on jumissa ja nilkkaa särkee kun en ole päässyt veivaamaan viikkoihin. Valivalivali.

Tässä näytille eilisen syömiset, makrot meni ketuiksi mutta muuten ihan jees. Eikä ollut nälkä eikä ottanut pannuun tai riitelytyttänyt kotona.

X
R
H
P
Energia
Määrä
Ruokapäiväkirja
1,4 g
13 kcal
12 %
20 g
78 kcal
74 %
3,6 g
14 kcal
14 %
108 kcal
452 kJ
40 g
MUOKKAA
2 kpl

 Lisääjän annos 20 g Kuitua 1,1 g
 Erittäin luotettava
07:15
MUOKKAA
6 g
54 kcal
98 %
0,1 g
0 kcal
1 %
0,1 g
0 kcal
1 %
55 kcal
230 kJ
10 g
MUOKKAA
2 kpl

 Lisääjän annos 5 g Kuitua 0 g
 Erittäin luotettava
07:15
MUOKKAA
5,6 g
50 kcal
64 %
0,2 g
1 kcal
1 %
6,9 g
28 kcal
35 %
78 kcal
328 kJ
55 g
MUOKKAA
1 kpl

 Lisääjän annos 55 g Kuitua 0 g
 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kannasta
07:15
MUOKKAA
0 g
0 kcal
0 %
0 g
0 kcal
0 %
0 g
0 kcal
0 %
0 kcal
0 kJ
250 g
MUOKKAA
0,5 kpl

 Lisääjän annos 500 g Kuitua 0 g
 Erittäin luotettava
07:15
MUOKKAA
0 g
0 kcal
0 %
0 g
0 kcal
0 %
0 g
0 kcal
0 %
0,2 kcal
0,8 kJ
4 g
MUOKKAA
1 kpl

 Lisääjän annos 4 g Kuitua 0 g
 Ei ole luotettava
07:15
MUOKKAA
1,5 g
14 kcal
92 %
0 g
0 kcal
0 %
0,3 g
1 kcal
8 %
15 kcal
61 kJ
2 g
MUOKKAA
1 kpl

 Lisääjän annos 2 g Kuitua 0 g
 Erittäin luotettava
07:15
MUOKKAA
0,5 g
5 kcal
28 %
1,5 g
6 kcal
36 %
1,5 g
6 kcal
36 %
17 kcal
71 kJ
250 g
MUOKKAA
1,3 kpl

 Lisääjän annos 200 g Kuitua 0 g
 Erittäin luotettava
07:15
MUOKKAA
0,3 g
3 kcal
28 %
0,9 g
4 kcal
36 %
0,9 g
4 kcal
36 %
10 kcal
43 kJ
150 g
MUOKKAA
0,8 kpl

 Lisääjän annos 200 g Kuitua 0 g
 Erittäin luotettava
09:00
MUOKKAA
0 g
0 kcal
0 %
5 g
20 kcal
100 %
0 g
0 kcal
0 %
20 kcal
85 kJ
5 g
MUOKKAA
1,3 kpl

 Lisääjän annos 4 g Kuitua 0 g
 Erittäin luotettava
09:00
MUOKKAA
1,1 g

Kuitua
15 g
46 %
27 g
36 %
13 g
18 %
304 kcal
766 g
aamu
 
0 g
0 kcal
0 %
0 g
0 kcal
0 %
0 g
0 kcal
0 %
0 kcal
0 kJ
500 g
MUOKKAA
1 kpl

 Lisääjän annos 500 g Kuitua 0 g
 Erittäin luotettava
10:15
MUOKKAA
11 g
95 kcal
45 %
6,8 g
27 kcal
13 %
22 g
88 kcal
42 %
213 kcal
891 kJ
150 g
MUOKKAA
1 kpl

 Lisääjän annos 150 g Kuitua 0 g
 Erittäin luotettava
11:00
MUOKKAA
3,6 g
32 kcal
25 %
22 g
88 kcal
66 %
3 g
12 kcal
9 %
137 kcal
571 kJ
150 g
MUOKKAA
0,6 kpl

 Lisääjän annos 250 g Kuitua 1,2 g
 Erittäin luotettava
11:00
MUOKKAA
3 g
27 kcal
30 %
10 g
38 kcal
43 %
6 g
24 kcal
27 %
91 kcal
381 kJ
200 g
MUOKKAA
0,7 kpl

 Lisääjän annos 270 g Kuitua 0 g
 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kannasta
11:00
MUOKKAA
3,7 g
33 kcal
37 %
12 g
47 kcal
54 %
1,9 g
8 kcal
9 %
89 kcal
374 kJ
200 g
MUOKKAA
1,6 kpl

 Lisääjän annos 125 g Kuitua 3,9 g
 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kannasta
11:00
MUOKKAA
5,9 g
53 kcal
87 %
2 g
8 kcal
13 %
0 g
0 kcal
0 %
61 kcal
255 kJ
14 g
MUOKKAA
0,6 kpl

 Lisääjän annos 25 g Kuitua 0 g
 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kannasta
11:00
MUOKKAA
5,1 g

Kuitua
27 g
41 %
52 g
36 %
33 g
23 %
591 kcal
1,2 kg
aamupäivä
 
0 g
0 kcal
0 %
0 g
0 kcal
0 %
0 g
0 kcal
0 %
0 kcal
0 kJ
500 g
MUOKKAA
1 kpl

 Lisääjän annos 500 g Kuitua 0 g
 Erittäin luotettava
13:46
MUOKKAA
0 g

Kuitua
0 g
0 %
0 g
0 %
0 g
0 %
0 kcal
500 g
päivä
 
6,1 g
55 kcal
31 %
0 g
0 kcal
0 %
31 g
122 kcal
69 %
179 kcal
747 kJ
110 g
MUOKKAA
0,9 kpl

 Lisääjän annos 120 g Kuitua 0 g
 Erittäin luotettava
16:30
MUOKKAA
2,4 g
22 kcal
26 %
13 g
53 kcal
64 %
2,1 g
8 kcal
10 %
84 kcal
352 kJ
150 g
MUOKKAA
1,5 kpl

 Lisääjän annos 100 g Kuitua 1,9 g
 Erittäin luotettava
16:30
MUOKKAA
4,2 g
38 kcal
76 %
0,8 g
3 kcal
6 %
2,3 g
9 kcal
18 %
51 kcal
213 kJ
30 g
MUOKKAA
0,3 kpl

 Lisääjän annos 100 g Kuitua 0 g
 Erittäin luotettava
16:30
MUOKKAA
0,4 g
4 kcal
14 %
4,8 g
19 kcal
74 %
0,8 g
3 kcal
12 %
25 kcal
106 kJ
125 g
MUOKKAA
1,7 kpl

 Lisääjän annos 75 g Kuitua 1,7 g
 Erittäin luotettava
16:30
MUOKKAA
1,4 g
13 kcal
12 %
20 g
78 kcal
74 %
3,6 g
14 kcal
14 %
108 kcal
452 kJ
40 g
MUOKKAA
2 kpl

 Lisääjän annos 20 g Kuitua 1,1 g
 Erittäin luotettava
16:30
MUOKKAA
0 g
0 kcal
0 %
0 g
0 kcal
0 %
0 g
0 kcal
0 %
0 kcal
0 kJ
250 g
MUOKKAA
0,5 kpl

 Lisääjän annos 500 g Kuitua 0 g
 Erittäin luotettava
16:30
MUOKKAA
4,7 g

Kuitua
15 g
29 %
39 g
35 %
39 g
36 %
447 kcal
705 g
iltapäivä
 
1,1 g
10 kcal
7 %
25 g
101 kcal
79 %
4,4 g
18 kcal
14 %
128 kcal
536 kJ
40 g
MUOKKAA
1 kpl

 Lisääjän annos 40 g Kuitua 4,8 g
 Erittäin luotettava
19:10
MUOKKAA
1,5 g
14 kcal
30 %
4,8 g
19 kcal
43 %
3 g
12 kcal
27 %
46 kcal
191 kJ
100 g
MUOKKAA
0,4 kpl

 Lisääjän annos 270 g Kuitua 0 g
 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kannasta
19:10
MUOKKAA
2 g
18 kcal
23 %
2 g
8 kcal
10 %
13 g
52 kcal
67 %
80 kcal
335 kJ
100 g
MUOKKAA
0,5 kpl

 Lisääjän annos 200 g Kuitua 0 g
 Erittäin luotettava
19:11
MUOKKAA
0 g
0 kcal
0 %
7,8 g
31 kcal
87 %
1,2 g
5 kcal
13 %
48 kcal
201 kJ
120 g
MUOKKAA
1,2 kpl

 Lisääjän annos 100 g Kuitua 0 g
 Hyväksyttävä luotettavuus?
19:11
MUOKKAA
4,8 g

Kuitua
4,6 g
15 %
40 g
55 %
22 g
30 %
302 kcal
360 g
alkuilta
 
0,2 g
2 kcal
4 %
10 g
40 kcal
94 %
0,2 g
1 kcal
2 %
42 kcal
176 kJ
150 g
MUOKKAA
0,6 kpl

 Lisääjän annos 250 g Kuitua 0,2 g
 Erittäin luotettava
21:02
MUOKKAA
0,2 g

Kuitua
0,2 g
4 %
10 g
94 %
0,2 g
2 %
42 kcal
150 g
ilta
 
16 g
Kuitua
61 g
552 kcal
33 %
0,7 g/kg
168 g
671 kcal
41 %
1,9 g/kg
107 g
430 kcal
26 %
1,2 g/kg
1685 kcal
7052 kJ
3,7 kg
-524 kcal energiavaje laihduttaa
0,5 kg viikossa (89 kg)
2 kg kuukaudessa (88 kg)
12 kg puolessa vuodessa (78 kg)