lauantai 30. kesäkuuta 2012

Pojalle

Meille tulee kyllä isompi kakku.
Minä olen synnyttänyt sinua koko viikon uudestaan. Vuosi sitten olin kipu- ja ilokaasuhuuruissa synnärillä, jossa kätilövuoro toisensa perään sai tervetuliaisiksi tiukan tenttauksen lapsiluvusta ja joka kerta ällistyin yhtä paljon kun niillä kaikilla oli useampi kuin yksi muksu. Jospa ne saavat työsuhde-etuna suunnitellun sektion. Tiedä häntä.

 Kolmisen viikkoa synnytyksen jälkeen olin epävarma siitä olitko todella kaiken sen vaivan ja verenhukan arvoinen. Suhtauduit minuun vähintään yhtä epäilevästi, onneksi löysimme yhteisen nimittäjän isästäsi joka jaksoi suhtautua meihin molempiin huumorilla: silloinkin kun kummankaan itkusta meinannut tulla loppua eikä käytöksessä ollut pienintäkään tolkkua.

22.7. klo 22.15 päätit avata yhteyden uudella tavalla ja kokeilit hymyilemistä. Minä hymyilin takaisin ja tuumin varovasti ettet ehkä sittenkään vihaa minua, että voisimme alkaa kavereiksi. Siitä lähtien suhteemme kurssi on ollut pääsääntöisesti nousujohteinen, vaikka säännöllisin väliajoin toistuvat mitvit?!-kaudet (en syö/kakkaa/nuku koska kuun asema on väärä ja lakana ruma) ovat verottaneet henkisiä voimavaroja meiltä molemmilta välillä kohtuuttomasti.

Nyt kun vuosi on kulunut voin todeta että oli se sen arvoista, vaikka näemmä synnytän sinut joka vuosi uudelleen. Sinähän olet ihmeellinen!

Sinä rakastat mittanauhoja ja kiintolenkkiavaimia. Syöt kenkiä, puuvärejä ja multaa ja puret ohimennessäsi äitiä varpaasta. Sinä lähdet hirveällä tohinalla läpsyttelemään olohuoneesta keittiöön mutta unohdat matkalla mihin olit menossa ja jäät keskelle eteisen lattiaa ihastelemaan sormiasi. Sinä osaat päristä, kukkua, kiekua, kiljua, rääkyä, hekottaa, kikattaa, käkättää ja kurnuttaa. Osaat puhua: sanot bämmä, mämmä ja täidää.

Sinä heräät aamulla kaikessa rauhassa ja imeskelet kärsivällisesti sängyssäsi yöpaidan jalkaterää pitkän aikaa ennen kuin ilmoitat että olisi muuten äidinkin jo aika nousta, ja tämä tapahtuu jo melkein aina vasta kahdeksan maissa entisen kello kuuden sijaan. Sinä RRRRRIEMASTUT kun näet koiria, naapureita, isovanhemmat, televisiosta Madagaskarin pingviinit tai kun iskä tulee töistä kotiin.

Sinä olet minun rakkausvauvani, minun sydänkäpyseni, haisunäätäni, ällöpyllyni, väsypettersson, pikkupossu ja äidin kulta.

Toisena yönä synnytyksen jälkeen heräsin siihen kun tuijotit minua kopastasi keskellä yötä sairaalan hiljaisuudessa. Sinulla oli suuret kummituseläimen silmät ja minä toivoin että osaisin rakastaa sinua oikein.

Sinä olet ihmeellinen.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Äh



















87,9kg. Voihan suruhymiö.

Kiva siis päästä uudelle numerolle ja jäähän tuo kokonaissaldo silti -550g/viikko, mutta silti. Höh.

Tässä sen taas näkee että pelkkä vilpitön toivomus ei riitä, täytyy vissiin vähän tehdä töitäkin. Ja unohtaa toistaiseksi kaikki hiilaritankkaukset, niin houkutteleva kuin ajatus peruna- ja leipäbakkanaaleista onkin.

Asiasta ovennuppiin, ratatouille onnistui yli odotusten, joskaan munakoisosta ei tule uutta lempparia. Kuuluuko sen todella olla noin sitkeä vai munasinko senKIN jotenkin?

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Aikuispisteitä

Olen ostanut munakoison ja itkettänyt sen. Tästä hyvästä varmaan saa vetää ison aikuisrastin seinään. Siitä tehdään Äiteen ja Pojan yhteinen ratatouille (ratatuii?), lisäksi me saadaan uunilohta. Mies voi syödä vaikka kynsiään.

Ratatuii in the making.
Tässä vielä yksi ruokakuva, eväs on näyttävimmästä päästä viikon syömisiä (terv. makaronilaatikkoa korviin asti täynnä). Huomaavainen sielunsiskoni kävi kylässä ja toi pullan ja keksien sijasta tuomisina vaniljarahkaa ja marjoja. Namnam. 

Hyveellissyömistä.
Huomenna taas jumpataan, ensimmäinen treeni perjantain tappowodin jälkeen, toivottavasti saan ojentajat ojennukseen (muahahahaha) ennen sitä. Muuten olen jo palautunut ihan hyvin mutta ne 6578 punnerrusta tuntuu vielä olkavarren takaosissa. 

Unohdin käydä aamulla vaa'alla, olin niin sekaisin hyvin nukutusta yöstä (täällä päin erittäin harvinaista herkkua) etten kerta kaikkiaan muistanut koko juttua ennen kuin aamupalan jälkeen. Eli huomenna sitten. Pahoin kyllä pelkään että tulosta ei juuri ole tullut, en ole meinaan mitenkään erityisen kynsin ja hampain pitänyt dieetistä kiinni, kas kun piti tankata sitä perjantaita varten (seliseli, ihan niin kuin näitä varastoja ei olisi alunperin ihan riittävästi). Eiköhän se kokonaisluku silti edelleen jää -300g/viikko. Ehkä. Toivottavasti. Apua.


perjantai 22. kesäkuuta 2012

MURPH

Tehtiin tänään juhannuksen kunniaksi salilla Super-Murph, jonka yours-truly skaalasi tavalliseksi Murphiksi:

1,6km juoksu
100 leukaa
200 punnerrusta
300 kyykkyä (megababepylly, here I come!)
1,6km juoksu

Hohhoijaa.

Olipas siinä paljon kaikenlaista. Nyt on aika mureutettu olo. Ensimmäinen juoksu meni alle 12 min, tarkempaa aikaa en älynnyt ottaa. Juoksin vahingossa koko matkan vaikka lähdin asenteella "vähintään puolet", joten yksi CF-tavoite -1,6km juoksu- CHECK!

Hetken aikaa oli valheellisen hyvä olo ja itsevarma fiilis ko. WODista, mutta sitten tuli seinä vastaan. Jaksotin lihaskuntoliikkeet Cindynä (toinen benchmark-WOD) - eli
5 leukaa (kulmasoutuna)
10 punnerrusta
15 kyykkyä
kertaa 20.

Tuntui ettei sarjojen puoliväli tule ikinä! Ihan yhtä helvettiä koko homma: reidet huusi hoosiannaa jo 7 kierroksen jälkeen ja punnerrukset jouduin jaksottamaan kahden rykäisyiksi. Puolivälin paikkeilla aloin tehdä toistoja viiden ryppäissä: 5 leukaa, 5 kyykkyä, 5 punnerrusta, 5 kyykkyä, 5 punnerrusta ja vielä 5 kyykkyä. Viimeiset kolme kierrosta tein niin että kaikki leuat putkeen, sitten 15 kyykkyä, ja sen jälkeen viiden rykäisyissä vuoron perään punnerruksia ja kyykkyjä. Aikaa näihin meni noin 45-50 min.

Eikä siinä vielä kaikki, jumaliste. Takaisin juoksemaan. Muuten hyvä vaan kun siitä juoksusta ei p*rkele tullut mitään. Kaikki ne kyykyt veti reidet aivan totaaliseen tiiliskivi juntturaan ja tuntui ettei polvet taivu askeltamaan millään. Kävelin ja jolkotin/nilkutin vuoronperään parkkipaikkaa ympäri, kunnes toiseksi viimeisellä kierroksella treenikaverin ja ajanottajan mielettömän tsemppauksen ja leukojen repimisen innoittamana juoksin hampaat irvessä kaksi viimeistä kierrosta putkeen.

Aika 1.19:51.

Tässä post-battle naama.

Ilon kautta.




















Fätti toivottaa kaikille hyvää ja turvallista juhannusta, ei hukuta eikä hakata siellä sitte.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Aamupalalla

Laihdutusblogeissa näkee usein ihania kuvia herkullisista ja ah niin keveistä aterioista kauniisti aseteltuna ja tarjolle pantuna.

Tässä vähän realitya, minun ja Pojan aamupuurot. Astiat on sentään Iittalaa ja Barbababaa.
































Ja tuo virtsanäyte on sitten monivitamiinijuomaa.

Soinnun keittiö ei ole kodin sydän. Ehkä korkeintaan perna.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Menu 2.0


















Aamupala (n. 300kcal):
  • puuroa (tehty kevytmaitoon ja veteen)
  • 1,5dl marjoja TAI 100g mehukeittoa TAI 1rkl hilloa
  • 1dl raejuustoa TAI 1 kananmuna TAI 30g kinkkua/juustoa
  • muutama pähkinä 

Lounas (n. 400kcal):
  • n. 100g lihaa/proteiinia
  • lämmin kasvislisuke TAI kasviksia ja 1dl perunaa/pastaa/riisiä TAI 1 leipä
  • salaattia
  • pähkinöitä TAI voita leivälle

Välipala 200 kcal:
  • mitä tahansa 200kcal edestä

Illallinen (n. 300 kcal)
  • n. 100g lihaa/proteiinia
  • 14g (2 blokkia) hiilareita

Iltapala (n. 200kcal)
  • 2dl marjoja, 200g raejuustoa TAI juustovoileipä ja pari pähkinää TAI 1 muna&30g kinkkua (munakas)

Tavoitteet: 1400kcal/päivä, joka aterialle proteiinia ja vähintään puolet päivän kaloreista syöty klo 16.00 mennessä.

Ateriat ovat nyt siis vain esimerkkejä, jotka olen koonnut Zone-blokki* listalta ja ynnäillyt kalorilaskurilla läjään saadakseni tuon oikean kalorimäärän.

Henk.koht. tähän oli tärkeää saada kunnon aamupala ja lounas, sekä yksi "huijausateria" per päivä (välipala). GFG tökki pahasti kaiken muun kauheuden lisäksi myös sen takia että salaatti lounaaksi on allekirjoittaneelle kerta kaikkiaan liian köykäinen eväs. Syön mieluummin tukevasti aamulla (siis heti herättyäni) ja päivällä, ja kevyemmin iltaa kohti.

Myös erilaisten lankeemusten välttelyssä tuhdisti aamupäivän aikana syöminen on erittäin tärkeää: muuten on koko ajan kalvava nälkä ja epätyydyttynyt olo jota sitten helposti lääkitsee vaikka leivällä. Ei hyvä.

Näillä mennään nyt seuraavat pari viikkoa. Saa kommentoida!
























*Zone-blokki: yksi blokki sisältää joko 7g hiilareita (esim. 1dl perunaa tai 2,5dl mansikoita), 9g proteiinia (30g kinkkua/juustoa tai 1 kananmuna), tai 1,5g rasvaa (3 mantelia tai 6 maapähkinää tai 1rkl kevytmajoneesia). Nuo proteiinit pitää laskea jotenkin hirmu monimutkaisesti oman rasvaprosentin ja aktiivisuuskertoimen kautta, ja proteiiniblokkien määrä sitten määrää saman verran muitakin blokkeja syötäväksi. Joo, ei ole helppoa näin maailmankaikkeuden lyhyimmällä matikalla, mutta onneksi on kirjasto, josta saa ilmaiseksi kirjoja joissa on valmiit ateriat ja blokit askettuna, huraa huraa!

torstai 14. kesäkuuta 2012

Oma hiihto

"Vedä oma hiihto" on erinomainen ohje oikeastaan kaikkien elämänalojen hoitamiseen. Itse törmäsin tähän Vuoden mutsia lukiessa, mutta se on tosiaan sellaisenaan sovellettavissa oikeastaan mihin tahansa uuteen asiaan, jonka edessä on.

Itse ratkon tällä hetkellä kuumeisesti muun muassa pienen pyllyn ja kapean uuman yhtälöä. Sivuosaa näyttelevät ikuisuuskysymykset "mikä musta tulee isona" ja hieman yleismaailmallisempi "onko sittenkään hyvä näin". Mitkään pakettiratkaisut painonpudotuksessa eivät tähän saakka ole tuntuneet kotoisilta joten ajattelin sorvata oman mallini itseni kohdalla toimivista keinoista ja katsoa mihin asti sillä päästään.

Tutkin tuossa (= googletin) projektinhallinnan työvaiheita ja huomasin hypänneeni suoraan projektin asettamisesta sen toteutukseen ilman projektisuunnitelmaa, ja itse asiassa tavoitteiden asettaminenkin jäi vähän puolitiehen. Onpa kumma jos on vähän orpo olo nyt kun Tappodieetin ensimmäinen (ja tod.näk. myös viimeinen) rykäisy on ohi. Joten, aloitetaan alusta.

Projekti (insert joku vetävä nimi, miten olisi Soinnun perseen puolitus)


Tavoitteet:
Painonpudotus: Jos olen nyt päässyt kokoluokasta WTF!? osastolle OMG!!!, voisi tavoite ensi vuodelle olla LOL. Kiloina siis tavoitepaino 1.1.2013 enintään (eli siis saa olla vähemmänkin kiloja) 79,9 kg eli pudotettavaa on yhteensä 10,2 kg, joista jäljellä 11.6. 8,2 kg. Se tekee hippasen alle 300g per viikko jaettuna koko jäljellä olevalle vuodelle. Ei mikään mahdoton ajatus.

Vaatekoon pieneneminen: Kaksi numeroa alaspäin, eli alaosa 46 -> 42, yläosa 44 -> 40. Työmaata riittää, joskin jotkut 44 koon hameet menevät jo, huraa.

CrossFit: 1 leuka kuminauhalla (raakana on vasta pilke silmäkulmassa). 60 cm boxihyppy. Maastaveto omalla painolla (varmasti motivoi painonpudotuksessa). Päälläseisonta. 1,6 km juoksu.

Keinot:
Painonpudotus: Hyvä (as in hyvänmakuinen) ja terveellinen ruokavalio, jota jaksaa pitää yllä vaikka lapsi ei olisi edellisenä yönä nukkunutkaan. Se tullee olemaan jonkinlainen yhdistelmä Zonea, GFG:tä ja maalaisjärkeä (HAH, sillähän ollaan ennenkin päästy pitkälle, joopa joo). Menun konkretisointi vaatii vielä runsaasti ajatustyötä ja lisää lukemista - edelleen haaveilen koko perheen yhteisistä ruoista, joita vain eri höysteillä sävytetään eri yksilöille sopiviksi, tosin tämäkin saattaa jäädä pilkkeeksi silmäkulmaan, kunhan nyt saisin perheen ukot samoille sapuskoille suurimpana osana päivistä. Säännölliset ruoka-ajat ja etukäteen tehdyt ruoat ovat ainakin avainasemassa, jotta Fätti ei heti hairahdu leipälaatikolle.

Vaatekoon pienentyminen: ks. yllä ja alla.

CrossFit: Säännöllinen treenaaminen samoina päivinä, ei treenien valikoimista. Olen milloin milläkin verukkeella skipannut kaikki treenit joissa on juoksua (koska juokseminen jos mikä on kamalaa ja hirveää ja inhottavaa touhua yäk yäk yäk), mutta s'on loppu ny! Täytyy myös pitää perhepoliittinen neuvottelu aiheesta "Moneenko vauvavapaaseen vanhempi on oikeutettu", eli josko lisäisin yhden CF-treenipäivän viikkoon. Tosin elokuun lopussa alkava päiväkoti-työ-rumba syö resursseja muulta kodin ulkopuolella tapahtuvalta elämältä. Siksi toinen vaihtoehto -joka olisi houkuttelevampi jouston puolesta- olisi lisätä viikko-ohjelmaan muuta liikuntaa kotitreeninä, esim. kahvakuula tai lenkkeily. Tai jos hankkisi zumba-dvd:n (huumorivitsi). Saa ehdotella!
 
Projektin seuranta:
Punnitus kahden viikon välein maanantaisin, vaatekokoa etsitään sijoittamalla shoppailua terapiamielessä sopiviin väleihin. Tosin tällä hetkellä shoppailu on vaatekoon puolesta sen verran traumaattista toimintaa että terapiaa tarvitaan pikemmin sen takia.

Miltä näyttää? Yritän saada ruokailun pelisäännöt viikonloppuna viimeistään kasaan. Siihen saakka pärjään säännöllisillä ruoka-ajoilla, lihalla ja kasviksilla ja terveellä järjellä (toivottavasti ei hirveästi tule takapakkia).

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Päikkäreillä

Poika nukkuu, äiti kukkuu. Näissä riittää lukemista vaikkei kannesta kanteen urakoisikaan.






















Vasemmalta oikealle ylärivissä:
Sue Kreitzman : Herkutellaan kevyesti
Celia Brooks Brown: Uusi kasviskeittiö
Barry Sears: Zone - oikeaa ruokaa oikeaan aikaan
Barry Sears: Zoneviikko - seitsemän päivää jotka muuttavat elämäsi
Barry Sears: Zone elämäntapana
Patrik Borg & Sirkka Hirvonen: Syö hyvin ja laihdu!
Pirjo Saarnia: Irti makeanhimosta
Varpu Tavi: Maanantaisoturin dieetti

Vasemmalta oikealla alhaalla:
Steven Pratt et al.: Superruokaa
Aila Paganus & Helena Voutilainen: Herkullista kotiruokaa lapselle
Eeva Salonen: Ruokatorstai
Mirelle Guiliano: Ranskattaren ruokavuosi
Ilkka Salmenkaita & Varpu Tavi: Laihdu ilman nälkää hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla
Klara Desser: Herkullinen GI-dieetti - täydelliset ruokaohjeet 6 viikoksi

Vielä kun nämä sitten osaisi panna käytäntöön...

Jos lukeminen kyllästyttää voi itseään tsempata tunnarilla. 

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Tuloksia

Oma paino: 88,1kg (-2kg / -1000g per viikko)

Takakyykky: 50kg (+6,5kg)

Push jerk: 30kg (-)

Sumo-MAVE/MAVE: 60kg (+20kg)

Olen naurettavan tyytyväinen itseeni.


lauantai 9. kesäkuuta 2012

Syökää kanaa

Maitorahkan lisäksi ensi kierroksen ruokalistalta puuttuu myös broileri. Voi hyvänen aika että olen täynnä broilerin rintafilettä, yh. Laiskan Kiireisen kotiäidin pääasiallisille proteiininlähteille riittää yhden käden sormet ja vähän jää vielä ylikin: broisku, tonnikala, patukat ja raejuusto. Jos olisin fiksu ja filmaattinen käyttäisin ensi viikon ti-to lepopäivät tulevan kahden viikon rypistyksen ruokalistan suunnitteluun. Onneksi Poika on siirtynyt Miehen kanssa samoille eväille, ei tarvitse tehdä kaikille kolmelle eri ruokia. (muoks. Mietin itse asiassa vieläkin että alkaisinko sittenkin suoraan kehittelemään pitkäkestoisempaa syömisratkaisua ja jättäisin koko kahden viikon ryttäyksen väliin...)

Kaikkein upeintahan olisi jos voisin tehdä peruskotimättöä, joka vaikka sitten erilaisin höystein kävisi koko poppoolle - mielellään useana päivänä peräkkäin ettei tarvitse joka päivä kokkailla. Täytyy laittaa google (ja Pirkan reseptihaku) laulamaan, ehdotuksia otetaan myös mielellään vastaan seuraavin reunaehdoin:

Minä en syö perunaa, pastaa, riisiä enkä leipää.
Mies ei syö juustoa, sieniä eikä lohta.
Pojalle ei käy: lanttu, nauris, punajuuri, pinaatti, kiinankaali ja nokkonen; raparperi, sienet, idut, pähkinät; hunaja; maksa ja makkara.

Lipsuu lipsuu 


Olipas hyvää grilliperunaa ja taisinpa imaista myös Pojalta tähteeksi jääneet puurot maapähkinävoin kanssa nassuun iltapalaksi. Mitä opimme tästä? Übertiukat dieetit ovat typeriä koska niillä on täysin mahdotonta pysyä. (Saa olla myös eri mieltä.) Nyt ankara kahden päivän loppukiri päälle, tiistaina nähdään oliko tästä miten paljon iloa.

ps. Ratkaisin maitorahkavituusin jättämällä sen pois ohjelmasta; syön aamulla joko iltapalan raejuuston ja marjat tai jätän aamupalan kokonaan väliin. Iltapalaksi syön sen päivällisen jälkkäriksi tarkoitettu hedelmän.

pps.
Tässä muuten maailman parhaimman makuinen proteiinipatukka!

Luvallinen namnam.

















torstai 7. kesäkuuta 2012

Pissalla

Dieetillä pysymisessä ja ilmeisesti myös aineenvaihdunnan ylläpitämisessä todella tärkeää on muistaa juoda tarpeeksi, itsellä käytössä olevan ohjeen mukaan 2-3 litraa vettä päivässä.


Noh. Senhän nyt sitten tietää mitä siitä seuraa. Pispis vaan. Olo on rakko-osastolla samaa luokkaa kuin yhdeksännellä kuulla raskaana, eli pissaan - olen siis olemassa. Sijaiskuseksijan kehittäjälle Nobelin palkinto ja papukaijamerkki. Nyt kun Poika jo silloin tällöin nukkuu yli neljän tunnin putkia öisin, täytyy Yökön silti ravata pissalla tyyliin kahden tunnin välein.

Näyttääkin siltä että treenipäiväkirjan ja ruokapäiväkirjan lisäksi mulla on kohta myös kusipäiväkirja. Hohhoijaa.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Kyykyssä

Se olis treenipäivä tänään, jee! Jee koska saa syödä ja jee koska tänäänkin pääsen selättämään korvienvälisiä mörköjä ja toipumaan kouluaikojen liikuntatraumoista.

En ole koskaan ollut liikunnallinen, en todellakaan tiedä mikä on "runners high" ellei siksi lasketa tyydytystä siitä kun on onnistuneesti spurtannut bussipysäkille korkkareissa kaatumatta, eikä mun statuspäivityksistä löydy yhtä ainutta "habahaba tsutsut naminami UUH miten ihana spinnaus/pumppi/steppitunti!!!111"-hehkutusta. Inhoan joukkupelejä, ja yksilölajeja -jos mahdollista- vielä niitäkin enemmän. Kävin kerran kokeilemassa spinningiä ja jouduin poistumaan tunnilta 15 min sen alkamisen jälkeen kun meinasin oksentaa. Että tältä pohjalta.

CrossFitiä olen kehunut varmaan ihan tylsistymiseen asti ja hekumoinut oman lajin löytymisellä. Tosiasia on kuitenkin se, että edelleen puoli vuotta treenien aloittamisen jälkeen joudun joka ikinen kerta ennen salille lähtöä pienimuotoiseen paniikkiin, jota varmaan voisi parhaiten luonnehtia Shauna Reidin lanseeraamalla termillä "läskin tytön kauhukohtaus". Kömpelön, paksun ja huonokuntoisen tytön mentaliteetti on juurtunut syvälle ja kehittynyt lähestulkoon omaksi persoonakseen pääni sisälle. Tämä hämmentynyt koulukiusattu kirjatoukka alkaa huomautella aina viimeistään tuntia ennen treeniaikaa terävästi milloin mistäkin ja keksii tuhat ja yksi syytä olla lähtemättä salille ja minä parhaani mukaan väitän vastaan.

Molemmat treenipaidat ovat likaisena. - Onneksi tukassa on puuroa niin kukaan ei kiinnitä paitoihin huomiota.

Tukka on pesemättä. - Onneksi hikoilen niin paljon että voidaan leikkiä että se on märkä eikä rasvainen.

Tänään juostaan. - Helvetin hyvä, mullahan jäikin se juoksukoulu kesken.

Ei huvita. - Kerro jotain uutta.

Väsyttää. - Niin muakin.

Sataa. - No tuhatta.

Ja niin edelleen. Näiden jatkoksi päässä pyörii koko matkan ajan kuvanauha kaikkein nöyryyttävimmistä treenihetkistä (joita on ollut paljon) kunnes olen itkun partaalla häpeästä jo ennen kuin olen saanut edes salin ovea auki.

Miksi siis menen?

Koska on pakko. En vaan suostu olemaan 28-vuotias istumatyöläinen, joka ei jaksa kantaa omaa lastaan ja jolla on koko ajan joku paikka kipeänä.

Koska kyykkäämällä saa tosi nätin pyllyn (ja me ollaan tunnilla melkein koko ajan kyykyssä).

Koska en saa mitään aikaiseksi ilman ohjausta.

Koska kaipaan muitakin aikuiskontakteja kuin Mies ja Äiti, ja toistaiseksi mua ei ole vielä kielletty höpöttämästä treenikavereille, joskin valmentaja viime kerralla vihjaili jotain marinasakosta. Hmph.

Koska viimeistään siinä vaiheessa kun WOD on tehtynä, oli tulos mikä hyvänsä, olen marinasta ja ruikutuksesta huolimatta salaa sairaan tyytyväinen itseeni ja ylpeä siitä että selvisin. Olen tehnyt ihan mahdottomalta kuulostavia treenejä ja luullut kuolevani tai vähintään oksentavani monta kertaa ja silti vienyt ne läpi. Poistun mukavuusalueelta joka kerta kun astun salin ovesta sisään ja silti vaan menen. Sellainen ihminen haluan olla.

Nyt vaan odottelen sitä hetkeä kun treenaamisesta tulee tapa eikä poikkeustila. Toisaalta luin pari vuotta sitten Kuntoplus-lehdestä jonkun kirjailijan pakinan siitä, ettei hänelle ole vuosienkaan jälkeen kehittynyt minkäänlaista rakkaussuhdetta liikuntaan. Viikottainen treenaus on hänen pieni tekonsa kansanterveyden hyväksi, eikä edusta mitään muuta. En usko että mustakaan tulee mitään intopinkoa jumppatyttöä, mutta jos nyt vaikka vähän vähemmän epäliikunnallinen. (henk.koht. tavoitteista ja niiden suunnittelusta lisää myöhemmin)

Joten, mikä olikaan tämän päivän siirrettävä vuori?

Viikko dieettiä takana, viikko edessä


Koska ristikuntoilen enkä voimistele, olen henkisesti kyykyssä enkä sillassa. Mutta siis kyllä pännii, perkele, oli miten oma valinta hyvänsä. Jos tällä ruokavaliolla ei tule ketoosia, niin vituusi tulee varmasti. Eli kaikille liian aurinkoisille suosittelen tätä lämpimästi. Marco Bjurströmin pitäisi olla GoFatGo:lla pari viikkoa ennen ensimmäistä uutislähetystä niin olisi sopivasti kulmat kurtussa. Vaikka tämän enempää ei enää tule nälkä niin sen verran otan aikaisempia puheita takaisin että tattia voi näemmä vielä vapaasti kasvattaa.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

perjantai 1. kesäkuuta 2012

DIE(T) - pahin on jo ohi

Ensiksi haluan tehdä selväksi että tässä on kyse kahden viikon superpuristuksesta, jolla haluan saada itseni vauhtiin ja tämän urakan kunnolla alulle, ei suinkaan mistään elämäntapamuutoksesta. Alunperin oli tarkoitus syödä näillä keinoin kaksi viikkoa, pitää maltillinen kolmen päivän tauko, ja jatkaa taas toinen samanlainen kahden viikon rutistus, pitää neljä päivää taukoa ja sitten taas alusta.

Pystyn todennäköisesti pitämään tätä dieettiä yllä vielä seuraavat 10 päivää lukuunottamatta treenipäiviä jolloin on pakko syödä kunnolla (Zone), mutta seuraavalle kahden viikon jaksolle teen kyllä joitain muutoksia jo ihan perherauhan nimissä.

Tässä on normipäivä:

  • Aamupala: purkki maitorahkaa ja ananasta
  • Lounas: 100g vähärasvaista lihaa/kalaa/kanaa ja runsas salaatti, jonka kanssa on lupa vetää 5g oliiviöljyä (jipii)
  • Välipala: omena ja 30g saksanpähkinöitä 
  • Treenin jälkeen (ai niin, treeniä joka päivä, köh...): palautusjuoma joka sis. 25g heraproteiinijauhetta
  • Päivällinen:100g vähärasvaista lihaa/kalaa/kanaa ja 200g wokkivihanneksia + appelsiini (kato ihan jälkkäriä, oho oho)
  • Iltapala: 100g raejuustoa ja 1,5dl marjoja
  • Juo 2-3l vettä päivässä, ota lisäksi omega-3- ja monivitamiinivalmisteet

Huokaus. Kyllä ei mielialaa tämä nosta.

Eniten sapettaa nuo aamu- ja iltapalat; en ole mitenkään hulluna kylmiin ruokiin ja koska aamuisin syön yleensä puuroa, on muutos aika raju. Olen laittanut rahkan ja ananaksen/persikan mehuineen blenderiin ja juonut pirtelönä, kyllä se alas menee mutta vielä 10 päivää tätä niin on kyllä aamurahkakiintiö täynnä.

Oloa ei paranna piiruakaan se, että olen ollut maaliskuusta saakka aivan kammottavassa hiilarikierteessä, viimeisen viikon ennen dieettiä elin käytännössä voileivillä ja riisimuroilla. Vaihtelua toivat satunnaiset jäätelöt ja sunnuntaina leivottu marjapiirakka, hiphei. Nyt on kohtuullisen kaamea sokerikrapula päällä, morkkiksesta puhumattakaan.

Mutta kas vain: tänään sain aamulenkillä helpottavan takauman kolmen vuoden taakse aikaan, kun lopetin tupakan polton laakista ilman korvaustuotteita. Silloin oivalsin toisen savuttoman päivän iltana, että v*tutuskäyrä ei itse asiassa enää tämän korkeammalle nouse. Pelkäsin lopettamisessa eniten sitä, että jos jo ensimmäisenä päivänä tekee hulluna mieli tupakkaa, miten paljon sitä tekeekään mieli vaikka viikon kuluttua, vaikka oikeastihan nikotiinintuskat eivät olleet missään vaiheessa sen kummoisemmat kuin vaikka pitkän kokouksen jälkeen. Ne eivät ajan kuluessa siis moninkertaistuneet.

Nyt tilanne on sama. Nälkä on koko ajan, mutta ei sen "nälempi" kuin eilenkään, ja tatti otsassa on samankorkuinen. Tässä täytyy soveltaa varmaan samaa ajattelua kuin silloin savuttomuuden ensi hetkinä, eli ainoa mitä tarvitsee tehdä on olla syömättä, kun silloin piti olla polttamatta.

Seuraava kierros


Seuraavalle kahden viikon jaksolle aion tehdä muutoksia ainakin aamu- ja iltapalalle. Eläköön happamat maitotuotteet ja niiden upea ravintosisältö, mutta jotain rajaa nyt tähänkin. Tahdon puuroa. Luku erikseen on puuron höysteet. Normaalisti laitan sekaan aina raejuustoa, sitten vähän jääkaapin sisällöstä riippuu meneekö lautaselle marjoja, hilloa vai mehukeittoa. Hilloa ei nyt varmaan tarvitse edes harkita, mutta mehukeitto houkuttelisi vaihtelun vuoksi. Itsehän tietenkin sääntöni päätän, joten ehkä se voisi kuulua marjojen ohella ruokalistalle. Välipalavalikoimaa aion laajentaa niin, että voin syödä mitä vaan 200 kcal edestä (tämä on käsittääkseni Jutan GFG-dieettivinkki).

Sitten joskus kun olen tästä dieetistä selvinnyt ja elämä jatkuu, täytyy yrittää löytää tasapaino syömisen ja treenaamisen ja ennen kaikkea muun elämän välille. Sitä pohdiskellessa luen tällä hetkellä oikein hyvältä ja järkevältä opukselta vaikuttavaa Patrik Borgin ja Sirkka Hirvosen Syö hyvin ja laihdu! -kirjaa.

10 päivää. Jaksaa jaksaa.