Mielikuva fail

Törmättyäni ennen vappua juoksutapahtuman jälkimainingeissa totuuden totiseen seinään tuon alemmassa postauksessa olevan kuvan muodossa, ovat aivot vaatineet sopeutumisaikaa tottuakseen uuteen kehonkuvaan.

Katsokaas, minä kuvittelin näyttäväni kahdeksan kilon painonpudotuksen jälkeen tältä:

C. Hendrics on hot...

Kun totuus on tämä:

...tämä mama taas not.

Taisin saada shokin lisäksi tai ehkä juuri siitä johtuen helvetillisen flunssan ja sen jälkitautina keuhkomädän -putkentulehduksen, josta toivun vieläkin.

Mutta kuten aina ennenkin, alkoi itse itselleni itsesääliin määrämäni sokerikuuri pikku hiljaa ahistaa, ja äitienpäivän viimeisen suklaapatukkaehtoollisen jälkeen nousin (maanantaiaamuna tietenkin!) reippaasti vaa'alle ja palasin helpotuksesta huokaisten kalorilaskurin pariin.

Tiedän kyllä että ruokamäärien ja kalorien laskeminen on ilman jatkuvaa talousvaa'an nypläämistä aikamoista lottoamista ja siitä johtuen joidenkin mielestä turhaa puuhaa, mutta tällä hetkellä edes summittainen asian ajatteleminen on kotiinpäin edellisviikkojen sokerihuurrutuksen sijaan.

Kiloja oli maanantaiaamuna 86,6, eli +1,6kg alimpaan painoon nähden. Tänä aamuna oltiin jo armeliaasti päästy 85,7kg.

Apuna on kalorilaskurin lisäksi Shauna Reidin ihana viihdyttävä ja puhutteleva "Dieettitytön huimat seikkailut", sekä vähän vakavammin otettava opus "Syö mitä mielesi tekee", jossa Teemu Ollikainen pureutuu painonpudotuksen psykologiseen puoleen.

Ja vielä yksi luopumisen tuskaa tuottava teko on edessä - aion leikata tämän kymmenen vuotta hautomani pitkän lättänätukan pois. Koska mielikuva

Hyvin laitettu ja huolella hoidettu pitkä tukka on hot...

ei tässäkään aivan vastaa todellisuutta.

...huonosti pidetty, hätäponnarilla 95% ajasta viettävä liiska taas not.