maanantai 5. elokuuta 2013

Elämän tapailua

Kuinka sitten kävikään?

Vitsistä liikkeelle lähtenyt talon vilkaisu ("Mikähän tossa on vikana kun se ei ton enempää maksa, heh?" "En tiiä, varmaan joku hirvee homepommi, hehe." "Siinä olis näyttö tänään, mennäänkö, hehehe?" "No jostainhan se täytyy alottaa, hehehehe.") johti ensi-ihastuksesta kuntokartoitukseen, hyväksyttyyn ostotarjoukseen ja asunnon myyntirumbaan. Menihän se loma näinkin. Hupsista saatana. Ensi viikolla vaihtavat neliöt omistajia kahteen kertaan.

Tiedän kyllä että maailma on täynnä (siis niinku ainaki neljätoista tusinassa) naisia, jotka edes hengästymättä pitävät huolta kurveistaan, kutreistaan, kynsistään, kodistaan, perheestään, lemmikeistään sekä luovat uraa yhtä aikaa. Tiedättehän, tämä "sain kolmoset luomu-kotisynnytyksessä ja kirjoitin väitöskirjaa hoitovapaalla, samalla kun varmistin perheemme toimeentulon myymällä itse kutomiani bambuvaippoja nettikaupassani"-tyyppi.

Noh. Minä en kuulu heihin. Niinku en todellakaan.

Mulla pysyy just ja just kolme palloa käpälissä: työ, perhe, minä - ja niissäkään en pidä rimaa kovin korkealla. Tähän väliin kun elämä linkoaa yhdenkin ylimääräisen tekijän niin sinne meni tasapaino, ja helpoin yhtälöstä karsittava on oma hyvinvointi. Sitä paitsi jos nyt ihan rehellisiä ollaan, siihen stressiin oli todella kiva syödä. Koska syöminen nyt on vaan ihan parasta. Olen kirjoittanut aika pitkään Oodia syömiselle. Se alkaa näin:
Oi ruoka, ruoka, antaja Ilon ainaisen!

Aamupala mi hengen nostaa, kantaa päivään alkavaan. Ken aamukahviin kielen kastaa, uskoo uuteen huomiseen.

Välipalaa, välipalaa! Siihen mieli karkailee. Se ottaa pienen hetken aikaa, Fazerinan muotoisen.

Lounastunti, nyt se alkaa!
Ja siihen loppui veto. Mutta siis joo. Syöminen, sydän sydän sydän.

Joten: kuinkas sitten kävikään? Plussaa tuli, melkein neljä kiloa. Että vähän kesämasua joo.

Olo on fyysisesti aivan karmea, mutta olen ottanut (taas) tilanteen haltuun. Vaihtelun vuoksi täyttelen lomakkeita tuolla Kiloklubin puolella ja suunta on paitsi eteen-, myös alaspäin.

Ja koska kypsyin siihen Fätti-Fitti- puheeseen ja totesin että ei musta mitään tiukkalihaista fitness-konetta ihan oikeasti saa, ei millään, siirryin tematiikassa eteenpäin etsimään sellaista mukavaa ihan oikeasti itselleni sopivaa elämäntapaa joka tukisi mun kokonaisvaltaista terveyttä ja hyvinvointia, sekä korvien että ruumiinaukkojen välissä. Jotenkin oletan että kun se tasapaino ja tyyli löytyy, löytyy myös lopulta hieman kapeampi uuma ja pienempi takamus.

Joten tervetuloa tänne, entiseen Fätländiin. En todellakaan tiedä mitä seuraavan mutkan takaa löytyy mutta ajattelin yrittää tehdä edes matkanteosta mielekästä.

No, ehdittiin me vähän lomaillakin.

2 kommenttia:

  1. Täällä ei tarvittu edes mitään kummallisempaa kuin kesä ja loma, niin tuli se 4kg lisää. :/ Vai voiko sitä laskea, kun olin vasta keväällä tiputtanut sen 4kg? Ehkä parempi ajatella, että: "Jee, olen pitänyt tilanteen suurinpiirtein samassa."

    Enkä kyllä käsitä miten jotkut saa tasapainoteltua niin monta asiaa elämässään yhtäaikaa. Itsellä ihan siinä ja siinä, että ehdin pitää itsestäni huolta ja opiskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No samahan se taitaa olla täällä, keväällä lähti ja kesällä tuli takaisin. Lohduttavaa sinänsä etten ole ainoa joka moiseen neljän kilon ponnistukseen yhdessä kesässä kykenee. :)

      Mulla ei riitä, ei lähimuisti, hahmotuskyky eikä jaksaminen kovin moneen palloon. Näillä mennään.

      Poista