Päästimme uskollisen mutta erittäin väsyneen, pahanhajuisen ja ainoastaan viiteen kiloon kyenneen Hooverin pyykkärimme hyvin ansaitulle eläkkeelle kun löysimme tarjouksesta kahdeksan kilon koneen alle 300 monikansallisella.
Kaksi viikkoa sitä odotettiin ja nyt sitten se tuli. Minähän tietenkin uskon zeniin ja helppokäyttöisyyteen ja olisin usuttanut masiinan hörskyttämään saman tien kun se oli pahveista kuorittu, mutta mies onneksi luki käyttöohjeen kannesta kanteen ennen kuin vahinko pääsi käymään.
Sillä missä me olisimmekaan perheenä jos emme olisi saaneet oppia seuraavia asioita.
1. Lapset eivät saa suorittaa puhdistusta tai huoltoa ilman valvontaa.
- No voi höh.
2. Ne voivat aiheuttaa henkilövahinkoja, sähköiskuja, tulipaloja, palovammoja tai laitteen vaurioitumisen.
- Puhutaankohan tässä edelleen lapsista vai mitkä ne? Jos meidän lapsista on kyse niin todellakin voivat aiheuttaa varmaan vaikka auringonpimennyksen.
3. Koneen täyttö, kohta 1. Avaa koneen luukku.
- ...niin.
4. Käytä laitetta vain kotiympäristössä.
- No voi harmi. Toi 67kg painava vehje olis ollut just semmonen kompakti mobiilipesukone, että jos tulee kesken päivän ihan pakottava tarve pestä pyykkiä niin käden käänteessä olisin tuon käsilaukusta tempaissut ja pistänyt tulille.
5. VAROITUS! Henkilövahinko- tai tukehtumisvaara.
- Yhdeksänkuisemme kieltämättä kokee velvollisuudekseen imuroida ääntä kohti kaiken mikä tielleen sattuu ja vähän enemmänkin, mutta jotenkin en jaksa uskoa että edes se pystyisi tukehtumaan pesukoneeseen.
Maailmassa ilmeisesti todellakin on ilman huoltajaa asuvia ihmisiä jotka yrittävät survoa pyykit (ja ilmeisesti myös lapset ja lemmikit) koneeseen LUUKUN LASIN LÄPI jos siitä ei erikseen mainita. Se kyllä selittää maailmasta aika paljon.
Lisäksi käyttöohjeita lukiessa tulee väistämättä tunne että kone todellakin saattaa spontaanisti syttyä tuleen jos hipaisunäppäimiä jännähiestä kostein sormenpäin lipsutellessa tulet valinneeksi vahingossa kolmen tunnin puuvillaohjelmaa 30 asteen tekokuiduille. Itse olisin veikannut lähinnä v-käyrän rajua nousua uusia nukenvaatteita koneesta purkaessa, mutta enpä olekaan AEG:n insinööri.
Muita uutisia
Jos en laihduta, niin en kyllä jumppaakaan. Keuhkoebolan jälkitautina on turvonneet nenäontelot sekä särkevä hammas. (Hammassärkyhän johtuu tietenkin keuhkoebolasta eikä hieman pitkäksi venähtäneestä karkkipäivästä. Köh.)Valoa kuitenkin on jo tunnelin päässä näkyvissä, ja ei - se ei ole lähestyvä pikajuna vaan vatsalihashaaste (kyllä on yhdyssana). Ei ole selvinnyt että mikä ihme tämä #Tikis! oikein on joka häppeningin järjestää, vaan vatsalihakset sen sijaan kuulostaa jotenkin hämärästi tutulta ja muistelen niiden hyväkuntoisuuden myös helpottavan istumätyöläisen kroonisia selkävaivoja. Niitä kohti siis.
Pus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti