Valmiita vastauksia

Toisilta pitää kieltää lottoaminen kymmenen jälkeen illalla, multa taas kirjaston käyttö. Naama punaisena hain nämä aivopierujeni jarruraidat tänään paikallisesta tehtyäni herätevarauksia lasten nukkumaanmenoajan jälkeisessä stressinlaukeamissumussa.

Toisen takakansi lupaa jälleen kerran että "---onnistut varmasti." ja että "Pienillä muutoksilla saat näkyviä tuloksia nopeasti." Hohhoijaa. Juuri kun olin päättänyt ns. päästää irti. En sentään laihdutusoppaita varaillut.

Lähinnä nyt ketuttaa se, että mitähän sellaista mahdoin kuvitella näiden oppaiden tietävän jota en itse jo tietäisi, jota en olisi jo itse tullut ajatelleeksi. Jos pääsen näissä kummassakaan esipuhetta pidemmälle ennen kuin oon ihan että "voi daa", lupaan pitää huhtikuun aikana neljä (4) paastopäivää.

Julistin vuoden 2015 teemaksi Nuukailun. Tähän kuului paitsi rahan hassaamisen lopettaminen, myös jo käytössä olevien resurssien haltuunotto. Tarkoitus oli nimenomaan valjastaa henkinen pääoma ja osaaminen käyttöön, eikä aina kuvitella että joku muu tietää ja osaa kaiken paremmin. Koska let's face it - vaikka lukisin kuinka monta hyllymetriä laihdutusoppaita, elämäntaito-oppaita, kirjoitusoppaita tai reseptikirjoja, minä en lukemisen lopetettuani ole yhtään sen laihempi, tarmokkaampi, kiinnostavampi, lähempänä Finlandia-palkintoa tai lämmintä ateriaa kuin ennen kirjan avaamistakaan.

Kyllä mä osaan jo. Nyt pitäisi tehdä.

Onneksi suomalainen kirjasto on ilmainen laitos, tosin seutuvarauksesta joutui euron pulittamaan mutta ehkä sitä voidaan pitää oppirahana myöhäisiltojen netinkäytön vaaroista. Että monetaarinen Nuukailu ei sentään ihan pyrstölleen mennyt.

Ja pyrstöstä puheen ollen...

Rautareidet

Päätin osallistua tänä vuonna maaliskuun kyykkyhaasteeseen, nyt kun kerran sille vatsalihas #ihQ #Tikis! tielle jo läksin. Jumalan kiitos tajusin ennen kyykkyhippaa että jonkunasteinen alkulämmittely / verryttely voisi olla paikallaan puolentoista vuoden liikkumattomuuden jälkeen.

Voin kertoa että ihan himpun verran kirosin omaa saamattomuuttani kun pilatesrullan päällä pyöriessäni kuuntelin selkärankani ryskettä ja vinguin kyynelet silmissä kun reisiin asti pääsin.

Raskaus ja vauvan kanniskelu sekä lattioilla metriheikkien kanssa notkuminen ovat saaneet kroppani aivan täydelliseen juntturaan. Yhtään kohtaa ei löytynyt jonka rullaaminen ei olisi tehnyt niin kipeää että vähintäänkin sihahtelua vaadittiin, jos ei kyyneleitä ja ärräpäitä.

Tänään pitäisi tehdä 60 kyykkyä lisää vaikka reidet on notkeat kuin rautakanget jo niiden eilisten 55 jäljiltä. Kyllä ei paljon naurata.

Teenkö ne silti?

No kai ny!