sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Aikamatkailua ja fiilistelyä

Peruslaiskana ja hajamielisenä Fättinä unohdin/en viitsinyt/en uskaltanut (tarpeeton yliviivataan) mitata senttejä vartalon ympäriltä kun aloitin tämän projektin viime tammikuussa. Mittanauhan sijaan olen käyttänyt mittarina vaatekaapin antimia, ja voinkin nyt ylpeänä ilmoittaa että olen palannut ajassa taaksepäin häämatkaa edeltäviin mittoihin eli noin kahden vuoden edestä laardia on kuorittu pois sisäisen ballerinani ympäriltä.

Huono puoli siinä että tulosta syntyy -mittojen puolesta jos ei kiloina- on se, että se vähäinenkin itsekuri jota vielä näillä helteillä olisi jäljellä lentää välittömästi ikkunasta ulos kun se kahden vuoden takainen hellemekko noin vain sujahtaakin päälle. Jätskii, limpparii, sipsii, pari makkaraa ja lounaat nyt vähintään korvataan voileivillä kun ei vaan ilkeä laittaa liettä päälle, kun on nääs muutenkin kuuma. Hohhoijaa. En edes uskalla ajatella ensi viikon punnitusta, mutta näin tässä nyt (taas) on päässyt käymään.

Häämatkamekon jälkeen olen ollut raskaana ja imettänyt, joten tietyt vartalon osat ovat hieman kauempana toisistaan ja joitakin on vetovoima ja pieni mutta nälkäinen ihmislapsi on venyttänyt lähemmäs maankamaraa (push-upien keksijälle Nobelin palkinto). Myös jalka on levinnyt entisestä sirosta ja naisellisesta koosta 40 vielä sirompaan ja naisellisempaan kokoon 41. Osa vaatteista siis näyttää päällä siltä kuin olisin edelleen (tai uudestaan) raskaana, mutta tehtäköön nyt siis tiettäväksi että näin ei ole. Lisäksi vartalo on täynnä raskausarpia, uusia niiden lihomisesta johtuvien entisten kaveiksi, joten nahka alkaa olla komia kuin hopeatiikerillä. Kaksiosaisista uikkareista ei kannata edes haaveilla, mutta kun nyt saisi edes yksiosaisen hankittua että pääsisi uimaan.

Ja silti: kaikesta venymisestä ja vanumisesta (ja ihan törrrrrrrkeestä juurikasvusta) huolimatta olo on upea! En rehellisesti sanottuna muista ikinä olleeni näin tyytyväinen kroppaani, että suhteemme olisi ollut jotenkin näin kriisitön ja mutkaton. Kaiken sen arpikudoksen ja selluliitin alla nimittäin pullistelee uusia lihaksia, ruoto suoristuu ja askel kevenee treeni treeniltä. Painopiste on ehkä (ainakin joinain päivinä, niinä hyvinä vähintään) alkanut siirtyä kurvien kyttäämisestä siihen, mitä kaikkia temppuja voisinkaan vielä oppia ja opettaa itselleni, miten olisi vaikka spagaatti kolmekymppisiksi? Eikö kuulostakin hyvältä! Hyvältä se ainakin tuntuu.

Haluanhan ne kilotkin pois, totta kai, mutta se on kuitenkin vähemmän tärkeää kuin se mitä peilistä näkyy ja miltä nämä lihat ja luut tuntuvat.

Ja jos ei muuta niin ainakin mulla on maailman söpöimmät varpaat, olkoonkin siroa ja naisellista kokoa 41.

Se nukkuu!


Ensimmäisen yön puolentoista tunnin hikihumpan jälkeen seuraavat yöt menivät vartin tarkastusvisiiteillä kunnes neljäntenä yönä Se Nukkui Koko Yön. Yksitoista jumalaista tuntia yhtä soittoa, Äitee nukkui yhdeksän. Olen nukkunut viimeksi näin hyvin paria kuukautta ennen äitiyslomalle jäämistä, eli noin puolitoista vuotta sitten. Tätä lisää kiitos nam.


2 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon tuloksista :) Se on ihana tunne kun alkaa pikku hiljaa tykkäämään omasta kropasta ja miettiä, että mihin kaikkeen sitä vielä pystyykään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Vähän ottaa päähän se kun olen niin pitkään ajatellut että voin olla onnellinen ja tyytyväinen itseeni vasta "sitten kun", enkä tullut ajatelleeksi että tää matka sinne voisi olla jo näin hauska. :)

      Poista