Olen tästä johtuen täysin tauolla kaikesta paasto/laihdutus/hyvistelytoiminnasta, sillä Äiteen toimintakyky on nyt hyvin rajoittunutta ja henkinen sekä fyysinen jaksaminen verrattain heikkoa. Lisäksi IBS-oireilu ei vieläkään näytä talttumisen merkkejä vaikka Molkosan-vesi sitä onkin helpottanut.
Siksi siis lyhyesti vain kuulumiset ennen kuin otan pienet torkut ennen iltavuoroon lähtöä:
Maanantaina kävin vihdoin siellä painonnostossa. Se oli just niin kivaa kuin muistelinkin, vaikka tekniikka olikin luokkaa "eiku pidettiinks tästä pyllyllä, nenällä vai käsillä kii tästä tangosta", ja tein tekniikkaharjoitteluna rinnallevetoa allemenolla kymmenen kilon pikkutyttöjen tangolla ja sain siitä reidet ja hartiat niin juntturaan etten meinannut saada eilen paitaa pois päältä ilman apua.
Tiistaina aloitin täysin omaa kroppaa kuuntelematta ja vastoin parempaa tietoani paastoamaan. Yhden maissa pimeni silmissä ja totesin että olo on ehkä tarpeeksi kidutettu jo muutenkin ilman järjetöntä energiavajausta. Hain kahvin, sämpylän ja toffee-pähkinä-suklaa-muffinssin ja toivuin. Jotkut tilanteet nyt vaan vaatii suklaata. Piste.
Voi ja sokeri käynnistivät aivotoimintaa sen verran, että viime yönä nukuttiin ensimmäistä kertaa pikkuvauva-ajan jälkeen koko jengi samassa huoneessa, ja yö menikin jo aavistuksen verran mukavammin. Bonuksena hieman paremman levon päälle sain aamulla nostaa unenpöpperöisen, hilpeän, muumi-laulua (eimuumitaloalukitayöksijne) vaativan Pojan kainaloon muksahtelemaan. Ei huono ollenkaan.
Mielenterveyttä hoidan laittamalla torkkujen päälle tukan nätisti ja lukemalla vähän lisää Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike-kirjaa.
Taudin kuva: unenpuutteesta johtuva musta aukotismi.
Hoito: oireiden mukainen.
Ennuste: ihan hyvä.
Pus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti