Hetkinen...

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme. :(

Näissä tunnelmissa menee tämä pääsiäinen, ei siis ainakaan yölepoa ole luvassa. Mutta jospa noita pop-up-päikkäreitä sitten.

Syökää sillä aikaa tuhannen tuhatta suklaamunaa ja perustakaa leluarmeija ja järkätkää vallankumous. Pus!

Huono päivä

Ei tullut hyvä päivä. Tuli huono.

Iltapäivällä paaston aiheuttama kevytpäisyys paheni kuvotukseksi ja huippaukseksi. Ostin marja-hedelmä-smoothien (vain marjoja ja hedelmiä) helpottamaan oloa, ja pärjäsinkin fyysisesti ihan ok sillä ja yhdellä juustoleivällä iltapalaan asti, johon paasto taas päättyi.

Mutta jumaliste että on vituttanut. En ole uskaltanut kotona puhua mitään kun tuntuu että on täysin mahdotonta olla avautumatta jostain, ja vaikka ei avautuisi, ulosanti ei ehkä olisi ihan sieltä aurinkoisimmasta päästä vuorovaikutusskaalaa. Pinna on lyhyt kuin joku asia joka on ihan törkeen lyhyt. Niin lyhyt etten jaksa nyt keksiä vertausta. What ever.

Joten tähän väliin tarjoilen ruokakuvien sijaan vain vanhan mutta joka vuosi yhtä hillittömästi (minua) naurattavan vitsin ja painun pehkuihin kihisemään mykästä raivosta.

p.s. Pojan nokka vuotaa siihen malliin että saatan joutua käyttämään sairaspoissaolo-oikeutta ennemmin kuin ajattelinkaan. ...and when it rains, it pours.

Lepo

ommmmm....

Ihana ruoka-aselepo on vallinnut tänään. Ei ole tarvinnut stressata, laskea, ahdistua, tai oikeastaan mitään muuta kuin nauttia hyvästä ruoasta, hyvässä seurassa.

Ja voi kuulkaa miten olen nauttinut. Jos jo päivässä makuaisti herkistyi siihen pisteeseen että jokainen paaston jälkeinen suupala on kihelmöinyt sylkirauhasissa ja pistänyt ihon hykertelemään ja varpaat kipristelemään, minkälainen elämys onkaan luvassa niillä jotka pidättäytyvät kaksi päivää putkeen!

Syömistä kaipasin mutta maut ovat tuottaneet enemmän nautintoa.

Ja jestas mitkä kiksit sain eilen illalla kun kuuntelin musiikkia (Anssi Kelan uutta levyä). Niinhän se on että kun yksi aistikokemus puuttuu niin muut vahvistuvat - ei sillä etteikö olisi ihan törkeän upea levykin mutta veikkaan että paasto vahvisti elämystä aika tavalla.

Ja huomenna on luvassa round two. Lähestymiskulma ei ole enää voimakas sivuluisu, nyt aion aloittaa aamun kaurapuurolla, jatkaa kasvissosekeitolla ja lopettaa hedelmillä. Huomenna on hyvä päivä.

Ja kuunnelkaa hei Kelan Anssia. Jos ei musa kelpaa niin lukekaa sen kirja Matkamuistoja. Aivan hillitön.

Pus!

Eka kerta

Olen syömisaddikti. Se tuli nyt varmaan todistettua viimeistään siinä vaiheessa kun kyynelet silmissä imin viittä vaille kuolaani hukkuen kahta sitruuna-hunaja-mynthonia, jotta saisin edes jotain makua jostain. Paastoa oli jatkunut 18h ja kaloreita olin syönyt sinä aikana 350.

Mahassa ei ollut mikään ihan mahdoton nälkä, sen puolesta ei tee tiukkaakaan, mutta suu. Voi suu kun sulla on niin kova tarve täyttyä ja maistella. Salaatti on ihan tyhmää eikä sitä lasketa. Onneksi tätä ei tosiaan kestä kuin iltapalasta iltapaan, 24h. (Tyyli on siis haasteessa vapaa, itse päätin valita tämän.)

Lällällää.

Yllättävintä oli se, etteivät mieliteot kohdistuneet niinkään makeaan vaan keitettyihin perunoihin ja jauhelihapihveihin. Puuroa perkele! Metukkaa ja kurkkua ruisleivälle! SUOLAA!

Psyyke kesti myös kohtalaisen hyvin, ainoa todella lähellä ollut "kohta sulta muuten irtoaa pää"-hetki oli kun työkaveri tuli samaan pöytään ruokiksella antamaan erittäin värikkään ja antaumuksellisen kuvauksen viime viikkoisen hiihtokeskusreissun hotellin ylellisistä buffeteista.

Tänään söin yli 500 kcal, ja kahveja en laskenut mukaan ollenkaan. Menu oli  seuraavanlainen:

7.30 maitokahvi
9.30 appelsiini ja toinen kahvi
11.00 salaattibuffasta viherkamaa absurdiuden rajoille asti. 2 pientä kasvislettusta.
13.30 mynthoneita 4kpl
15.00 joku light-välipalapatukka-ruoake 70 kcal
17.00 kaksi teelusikallista perunajauhelihavuokaa

Ei tainnut olla ihan perinteisimmästä päästä tuo paastomenu mutta so not. Oma hiihto.

19.00 loppui paasto. Syömisen aloitus oli lievä antikliimaksi, ei se ollutkaan ihan niin ihanaa kuin muistin mutta en antanut sen häiritä jälleennäkemisen riemua jääkaapin kanssa.

Huomenna syödään lisää ja torstaina taas ihmetellään kun on suu tyhjä. Tästä taitaakin tulla ihan mielenkiintoinen ihmiskoe.

Monsteri (eiköhän tän MAT jutun voi jo lopettaa kun ei se kuitenkaan kenellekään mitään kerro)

No siitä paastosta vielä.

Nythän kävi niin että Fätti täyttää tänä vuonna 30. Pitää mennä työpaikan ikätarkastukseen, ekaa kertaa evör, viimeisestä terveystarkastuksesta (ajokorttia varten tehty) on noin 10 kiloa ja 6 vuotta.

Terveystarkastusta varten otettiin verta pari putkea, joten piti olla syömättä 12h, eli ainoa ateria joka mulla tässä jäi välistä - tai itseasiassa vain SIIRTYI kahdella tunnilla - oli aamupala.

Arvatkaa kuka kasvatti jo sarvia ja torahampaita kun niin hirveesti nälätti. Ja huomenna pitäis olla niinko Ihan Oikeesti syömättä. Puhhuh. toivoa valoi sentään se Prisman dokumentti, jossa päähenkilö oli kolme ja puoli vuorokautta paastolla ja totesi että nälkä ei koko ajan vaan kasva, vaan tulee ja menee aaltoina. Ilmeisesti siis vähän kuin tupakanhimo lopettaessa.

Mutta joo. Semmonen 500kcal veto olisi huomenna luvassa. Pahoittelut jo etukäteen kaikille asianosaisille ja perheenjäsenille erityisesti. Lupaan pyhästi ainakin yrittää olla syömättä teiltä päitä irti.

Lisäksi minusta on tullut rasittava kannustaja. Ystävä soitti eilen ja valitteli oloaan lihavaksi. Sen sijaan että olisin asiaankuuluvasti alkanut myötäelää hyvin tuttuja tunnelmia, aloinkin vain heti pirtsakkana miettimään ratkaisua pulmaan ja laukomaan laihistelutotuuksia, kunnes ystävä alkoi kiireesti lopettelemaan puhelua.

Otetaanpa revanssi. Laihduttaminen on ihan oikeasti suurimman osan ajasta perkeleen hankalaa, vittumaista ja epäkiitollista hommaa, varsinkin kun sitä yrittää saada sovitettua kerskiverto kolmekymppisen työ-perhe-harrastukset-parisuhde -matriisiin. Jos kiloja on samaa luokkaa kuin mulla oli alun alkaen, voi olla että kukaan ei ensimmäisiin reiluun viiteen kiloon huomaa mitään muutosta. Varsinkaan ne keille sen muutoksen toivoisi näkyvän, eli Mies ja työkaverit. Kilon lähteminen vaatii päivätolkulla emmä kiitos nyttiä ja tatin otsaan kasvattamista. Kilon comeback vaatii yhden leppoisan viikonvaihteen ja pari no jos mä nyt tän yhenniä.

Minä en alkanut laihduttamaan koska musta tuntui lihavalta. Aloin laihduttamaan koska olin viittä vaille toimintakyvytön ja voin todella, todella huonosti. Vain ja ainoastaan tuolta "ei-jumalauta-enää-ikinä"-pohjalta olen onnistunut pudottamaan ne surulliset 8 kiloa joista yksi on tullut takaisin. Noista lähtökohdista ei varmaan ihan hirveästi kannata syväluotauksia toisten korvien väliin tehdä, että millä keinoin se paino muilta tippuisi.

Että sori nyt. Lupaan olla ensi kerralla empaattisempi.

Kylmät jalat (MAT3)

KYMMÄ JAAKKAT, kuten Poika tähän toteaisi (meillä uskotaan paitsi suuraakkosiin, myös tuplakonsonantteihin puheen tuottamisessa).

Lupauduin siis (pohjalta "tarttis teherä jotain") Varpu Tavin 10 viikon laihdutushaasteeseen mukaan. Niille teistä, jotka eivät edellistä edellisen kirjoituksen linkkejä jaksaneet klikkailla auki, tiedoksi että kyseessä on pätkäpaastoilu. Kahtena päivänä viikossa syödään päivän aikana vain 500 kcal, muina päivinä normaalisti oman hiihdon mukaan, kai. Tämä ajatus on lähtenyt ilmeisesti joistain ajankohtaisista kirjoituksista/tv-dokkareista jne. pinnalla olleista jutuista liikkeelle. Huomenna tulee Varpun blogiin tarkempi ohjeistus, mutta sen verran olen saanut tietoa että päivän 500 kaloria voi imaista joko yhdellä aterialla tai pitkin päivää omien mieltymysten mukaan.

Siis ihan kuin mulla olisi jotain mielitekoa syödä vain 500 kaloria päivässä. Sehän on tyyliin porkana ja kaunis ajatus ristissä ja kuppi kahvia. Voi tsiisös. Ihmiselle joka rakastaa syömistä aktina yhtä paljon kuin Fättinne, ajatus tuottaa suorastaan tuskaa. Olenhan minä lukenut että kaikki kehitys tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella mutta nyt olen kuulkaa matkalla äärettömyyteen ja sen yli.

Ja blaa blaa blaa.

Vietin eilen illalla koko totuuden tajuttuani hikisen tuokion kääntämällä kalorilaskuria ympäri yrittäessäni ynnäillä edes jotain syötävää 500 kcal edestä. Aamulla appelsiini (ÄPSSIIINI!!!!!) ja sumppi, lounaaksi 500g sekosalaattia ja keitetty kananmuna, illalla 300g wokkivihanneksia ja toinen kananmuna ja iltapalaksi kaurapuuro veteen tehtynä (200g).

Jee.

Toinen los probleemos on päivien valitseminen. Ainakaan treenipäivänä ei voi paastota, eikä varmaan mielellään sitä edeltävänäkään päivänä, sen verran rankkaa hupia on crossfit. Eli teoriassa jos kävisin treeneissä niin kuin pitäisi -maanantaina painonnosto ja lauantaina wod- voisin paastota joko ti, ke tai to. Kaksi peräkkäistä päivää on näin näppituntumalla yhtä kuin tragikomedia "kuinka hukata aviomies alle viikossa". Eli ti ja to. Torstai ei ehkä ole kovin paha nakki koska mulla on perinteisesti silloin iltavuoro, eli en ole kotona jääkaapin ääressä kiristelemässä hampaita. Mutta eiköhän tuossa riitä haastetta ihan ilmankin.

Haaste alkaa huomenna ja kestää 10 viikkoa. Tekisi mieli ottaa heti huomiselle paastopäivä, mutta aamulla on labrat (ikätarkastus duunissa, ei mitään dramaattista) ja olen jo niitä varten 12 tuntia syömättä. Siihen jos vielä päälle vedetään paasto, voi olla että illalla olisi vähän turhan heikko happi.

Joten ti. Apua.

Toisaalta, ei ehkä ole kauhean kaukaa haettu sekään että tämä saattaakin sopia mulle tosi hyvin: mähän olen just sitä tyyppiä joka jaksaa tsempata ehkä 30% ajasta ja tuo pätkäpaastohan on just sitä, ehkä vähän äärimmilleen vietynä.

Kauhee nälkä tulee silti kun vaan miettiikin koko juttua. Pitäisköhän syödä vähän varastoon...

2 min (MAT2)

Oikealla Fätti menossa töihin.

 Mitä ehtii tehdä kahdessa minuutissa?


40 kyykkyä.

51 heilautusta.

Soutaa 26 kcal.

31 boksihyppyä (pitäisi kirjoittaa äksällä, en kyllä ala)

Minuutissa ehtii lisäksi tehdä vielä 12 yleisliikettä.

Kiitos kaveritreeniseurasta Koo Koo Mamalle, hyvin me vedettiin!

ps. Kun valitin joskus että treenin jälkeen on vaikea syödä mitään, en ollut vain hoksannut syödä oikeita asioita. Letut meni alas tosi liukkaasti! 

edit. pps. Siis jokaista liikettä tehdään kaksi minuuttia. Ei tuota kaikkea kahdessa minuutissa. Sentään.