Eka kerta

Olen syömisaddikti. Se tuli nyt varmaan todistettua viimeistään siinä vaiheessa kun kyynelet silmissä imin viittä vaille kuolaani hukkuen kahta sitruuna-hunaja-mynthonia, jotta saisin edes jotain makua jostain. Paastoa oli jatkunut 18h ja kaloreita olin syönyt sinä aikana 350.

Mahassa ei ollut mikään ihan mahdoton nälkä, sen puolesta ei tee tiukkaakaan, mutta suu. Voi suu kun sulla on niin kova tarve täyttyä ja maistella. Salaatti on ihan tyhmää eikä sitä lasketa. Onneksi tätä ei tosiaan kestä kuin iltapalasta iltapaan, 24h. (Tyyli on siis haasteessa vapaa, itse päätin valita tämän.)

Lällällää.

Yllättävintä oli se, etteivät mieliteot kohdistuneet niinkään makeaan vaan keitettyihin perunoihin ja jauhelihapihveihin. Puuroa perkele! Metukkaa ja kurkkua ruisleivälle! SUOLAA!

Psyyke kesti myös kohtalaisen hyvin, ainoa todella lähellä ollut "kohta sulta muuten irtoaa pää"-hetki oli kun työkaveri tuli samaan pöytään ruokiksella antamaan erittäin värikkään ja antaumuksellisen kuvauksen viime viikkoisen hiihtokeskusreissun hotellin ylellisistä buffeteista.

Tänään söin yli 500 kcal, ja kahveja en laskenut mukaan ollenkaan. Menu oli  seuraavanlainen:

7.30 maitokahvi
9.30 appelsiini ja toinen kahvi
11.00 salaattibuffasta viherkamaa absurdiuden rajoille asti. 2 pientä kasvislettusta.
13.30 mynthoneita 4kpl
15.00 joku light-välipalapatukka-ruoake 70 kcal
17.00 kaksi teelusikallista perunajauhelihavuokaa

Ei tainnut olla ihan perinteisimmästä päästä tuo paastomenu mutta so not. Oma hiihto.

19.00 loppui paasto. Syömisen aloitus oli lievä antikliimaksi, ei se ollutkaan ihan niin ihanaa kuin muistin mutta en antanut sen häiritä jälleennäkemisen riemua jääkaapin kanssa.

Huomenna syödään lisää ja torstaina taas ihmetellään kun on suu tyhjä. Tästä taitaakin tulla ihan mielenkiintoinen ihmiskoe.