Minun piti ryhdistäytyä maanantaina - ja ihan oikeesti, mikään laihis vaan ei voi alkaa esim. torstaina, piste. Imuroin napaani jäähyväisiksi 270g Milkan toffeenappisuklaalevyn, sekä 300g suolapähkinäkokoelman. Ja sitten oli muka niin paha olo ettei kyllä ainakaan "niinku ihan toooosi pitkään aikaan" tee mieli mitään makeeta.
Noh, kyllähän sitä "niinku ihan tosi pitkää aikaa" melkein 12 tuntia kesti.
Olen tällä viikolla syönyt aamupaloilla leipää kun pitäisi syödä puuroa. Lounaaksi sen törkeen ison salaatin lisäksi paistettuja perunoita ja liikaa kastiketta. Välipalaksi en mitään johtuen siitä että on paha mieli kun söin lounaalla liikaa ja on muuten mahakin vähän kipeä, mikä johtaa sitten kotona taas kauniisti sanottuna ylilyönteihin, rumasti sanottuna raskausarvet reväyttäviin WTF?!-mättöihin, ja iltapala onkin taas pahasta mielestä ja olosta johtuen joko Pojan iltapalan jämät tai joku muka terveellinen maustettu rahka. Ja arvatkaa onko sitten aamulla mitään kiinnostusta kunnon puuroa kohtaan kun on metrinen tatti otsassa heti herättyä verensokerin raahatessa miinuksella ja kun keskellä yötä on pitänyt herätä paitsi Pojan kanssa eroahdistushölkälle, myös vetämään pari rennietä kun niin ihanasti lämmittää ruokatorvessa kaiken ruokaperseilyn jäljiltä.
Hohhoijaa.
Painoa on kertynyt mukavasti kilon verran takaisin, siitä nätistä 85,4 koogeestä tuonne 86,6 hujakoille.
Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, olen ollut aivan törkeän vetämätön viime aikoina. Ei kiinnosta eikä innosta. Sehän on siis mielestäni ollut syy siihen että ei ole inspiroinut ruokakuri tai treenaus. Vaan mitä jos... mitä jos... Mitä jos se löyhä ruokakuri ja uskon puute ja laihislomailu onkin ollut SYY siihen että olen ollut offline, nuupallaan ja muutenkin pöhelö ja pihalla?
Ooh. Olen nähnyt valon, jos nyt pieni sivuaskel täältä pääsiäistunnelmista tuonne helluntain puolelle sallitaan. Vielä kun laskeutuisi se henki päälle ja täyttäisi mut uskolla siihen että tämä vänkääminen kannattaa ja että tässä on ylipäätään mitään mieltä ja järkeä. Olen kyllä todella pahassa uskonpuutteessa just nyt.
En oikein tiedä että millä itseäni motivoisin tai puskisin. Se viime vuoden palo on hiipunut ja vielä olisi matkaa jäljellä tuommonen kymmenen kiloa.
Joten kysynkin nyt teiltä rakkaat lukijat:
MIKSI FÄTISTÄ PITÄISI TULLA FITTI?
Aloitin laihduttamaan koska olin ihan törkeän huonossa kunnossa fyysisesti, ja todella syvästi onneton. Tässä matkan varrella olen paitsi pudottanut vähän painoa (ja lihonut ja pudottanut ja lihonut jne.), myös oppinut sen, ettei ihmisarvoni ole kiinni siitä onnistunko painotavoitteissani vai en. Kysymys on otteesta elämään. Siis minun kohdallani, huom.hox. Olen saanut taas äitiytymisjärkytyksen ja kotona muhimisen jälkeen kiinni langan päästä, eli siitä mitä minun täytyy onneni eteen tehdä. Eikä se -yllätys yllätys- taida olla laihtuminen. Minun onneeni vaaditaan itsensä aktivointia, henkisesti ja fyysisesti. Totta kai on tyydyttävää mahtua ällään äksäksällän sijaan, mutta ei se ole se juttu.
Sen sijaan haluan takaisin ruokaruotuun koska en halua mässyttää rennietä, enkä halua lihota takaisin kiloja. Nyt vaan pitäisi repiä jostain siihen vähän tahtotilaa.
Jännän äärellä
Minä aion tehdä kokeilun. Koska juuri nyt laihistelusta ei ole mitään kirjoitettavaa tuon tilanteen rauhoittamisen lisäksi ja koska kirjoittamisesta kuitenkin nautin, ajattelin kirjoittaa entisen hyvällä tuurilla kaksi merkintää kuussa sijaan kuukauden ajan joka päivä. Muuten tänne ei juuri koskaan tule mitään ja kuivuu vielä kokoon koko kakka.
Eli täten lupaan (sairauspoissaolo-oikeuteen kuitenkin vedoten) kirjoittaa blogiini jotain joka päivä 25.4. asti.
Kautta kiven ja kannon, tai maustamaton, vähärasvainen rahkapurkki minut vieköön.
Terve! Meikäläisen blogissa ois sulle haaste :)
VastaaPoistaHyvä. Susta kuulee siis päivittäin.
VastaaPoistaJa jos jotain positiivista tässä sun kuluneessa vuodessa on, niin ainakin sä olet löytänyt urheiluharrastuksen, josta tykkäät niin pajon, että kutsut kaverinkin sinne mukaan! Ja siis kaveri on siitä ihan ekstaasissa. Näin ennen treenejä, katsotaan, puhunko mä sulle enää sen jälkeen.
Kiitos ideasta, mun blogi seisoo kans vähän tyhjänpanttina tuolla, voisin kans kokeilla ihan minkä tahansa suoltamista sinne kerran päivässä. Vaikka vappuun asti.
Siksi fätistä pitää tulla fitti, koska fittinä olo on ziljoonasti parempaa kuin fättinä. Kannattaa suorittaa käytännön testi: ole töissä koko päivän, koe kello 15 väsymys ja syö siihen väsymykseen 200 g:n suklaalevyn. Tunnet ensin pienenpienen piristyksen tunteen, jonka jälkeen olotilasi romahtaa totaalisesti, alat voida pahoin, väsyä ja päätäsi alkaa särkeä. Lisäksi olosi on ihan yrjötäysi ja omatuntokin soimaa.
VastaaPoistaSuorita sama testi uudelleen seuraavana päivänä, mutta syökin suklaalevyn sijaan ison omenan. Huomaat, että nälkä lähtee, olo piristyy, vatsassa on kevyt olo ja omatunto kiittää.
Tämän jälkeen, aina, kun tekee mieli mättää, muistele sitä fyysistä ja henkistä krapulaa, jonka se suklaa aiheutti.
Tämä on kokeiltu käytännössä, toimii.