perjantai 22. maaliskuuta 2013

MAT 1 (mitä ajattelin tänään)

Luin tämän Patrik Borgin viime vuotisen kirjoituksen - joo! joo! joo! ja kiitos kun joku sanoi tämän ääneen.
Koomisesti kuulee joskus kuinka joku sanoo, ettei ylipainoisella ole ollut tarpeeksi yritystä tai itsekuria. Hitto, tyypillinen ylipainoinen on elämänsä aikana laihduttanut kymmeniä tai satoja kiloja ja on jaksanut taistella syömistä vastaan vuosikausia - hänellä on todennäköisesti tsemppaamisen historia, jota ei voi edes tajuta kun ei/en ole sitä elänyt.
Omaan silmään tarttui eniten tuo kohta "taistella syömistä vastaan". Ai kamala. Syöminen elämän aikana on vähän niin kuin supistukset synnytyksessä. Ilman ei tuu lasta eikä kakkaa. Ja molemmista ilmeisesti ainakin PBn sekä synnytysexperttien mukaan selviää paremmin kun lopettaa taistelemisen vastaan ja kelluu vaistojen mukana. Ja molemmissa olen mokannut oikein näyttävästi: syöminen on yhtä tappelua pään sisällä ja synnytyskään ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa.

Mutta siis vapautuneesti syöminen. Mikä ihana, houkutteleva ajatus, josta luin täältä.
2) Pidä huoli, että syöt vapautuneesti ja syyllistymättä. Jos et sitä tee, niin opettele se. Muistele elämäsi (mahdollisia) vaiheita, jolloin olet syönyt vapautuneesti ja hae niistä kokemuksista uskoa. Syö sen verran kuin haluat ja kaikki mitä syöt olisi hyvä syödä hyvällä omallatunnolla. Syö ruokaa jota haluat syödä, ei ruokaa jota "pitäisi" syödä.
Voisin kuulkaa kertoa miltä näyttäisi Fätin perusruokailu tuon jälkeen (mutten kehtaa), kas kun meidän tavallisten kuolevaisten herkkusuiden ei tee sen proteiinipitoisenkaan aamupalan päälle välttis mieli luomukaritsaa kasvispedillä ja runsaalla salaatilla. Ei vaikka siihen tarjoutuisi tilaisuus. Ei vaikka sitä olisi tarjolla jonkun muun valmistamana hintaan, joka ei tarkoita että loppukuu syödään purkkihernaria ja rystysiä jälkkäriksi.


Ainoa vaihe elämässäni kun olen syönyt (suht) vapaasti ja syyllistymättä, oli ikävuodet 14-22 kun energiankulutus (ja varmaan myös aineenvaihdunta) oli korkealla energisen ja menevän elämäntyylin takia. Muuten ei kyllä tule lisäpisteitä, ei tyylistä eikä tekniikasta, sillä myös alkoholin ja tupakan kulutus oli huipussaan, ja pääasiallinen ravinto tuli leivästä ja suklaasta.

Jospa en tuohon nyt kuitenkaan palaisi. Vaikka mieli tekisikin.

Lisäksi kuulun nyt virallisesti Marttoihin, Anarkisti-sellaisiin ja olen saanut nukkua eilisen jälkeen koko yön heräämättä edes vessaan, ja olen ilmoittautunut tähän Varpun haasteeseen. Huraa!

Että sellaista ajattelin tänään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti