Nythän kävi niin että Fätti täyttää tänä vuonna 30. Pitää mennä työpaikan ikätarkastukseen, ekaa kertaa evör, viimeisestä terveystarkastuksesta (ajokorttia varten tehty) on noin 10 kiloa ja 6 vuotta.
Terveystarkastusta varten otettiin verta pari putkea, joten piti olla syömättä 12h, eli ainoa ateria joka mulla tässä jäi välistä - tai itseasiassa vain SIIRTYI kahdella tunnilla - oli aamupala.
Arvatkaa kuka kasvatti jo sarvia ja torahampaita kun niin hirveesti nälätti. Ja huomenna pitäis olla niinko Ihan Oikeesti syömättä. Puhhuh. toivoa valoi sentään se Prisman dokumentti, jossa päähenkilö oli kolme ja puoli vuorokautta paastolla ja totesi että nälkä ei koko ajan vaan kasva, vaan tulee ja menee aaltoina. Ilmeisesti siis vähän kuin tupakanhimo lopettaessa.
Mutta joo. Semmonen 500kcal veto olisi huomenna luvassa. Pahoittelut jo etukäteen kaikille asianosaisille ja perheenjäsenille erityisesti. Lupaan pyhästi ainakin yrittää olla syömättä teiltä päitä irti.
Lisäksi minusta on tullut rasittava kannustaja. Ystävä soitti eilen ja valitteli oloaan lihavaksi. Sen sijaan että olisin asiaankuuluvasti alkanut myötäelää hyvin tuttuja tunnelmia, aloinkin vain heti pirtsakkana miettimään ratkaisua pulmaan ja laukomaan laihistelutotuuksia, kunnes ystävä alkoi kiireesti lopettelemaan puhelua.
Otetaanpa revanssi. Laihduttaminen on ihan oikeasti suurimman osan ajasta perkeleen hankalaa, vittumaista ja epäkiitollista hommaa, varsinkin kun sitä yrittää saada sovitettua kerskiverto kolmekymppisen työ-perhe-harrastukset-parisuhde -matriisiin. Jos kiloja on samaa luokkaa kuin mulla oli alun alkaen, voi olla että kukaan ei ensimmäisiin reiluun viiteen kiloon huomaa mitään muutosta. Varsinkaan ne keille sen muutoksen toivoisi näkyvän, eli Mies ja työkaverit. Kilon lähteminen vaatii päivätolkulla emmä kiitos nyttiä ja tatin otsaan kasvattamista. Kilon comeback vaatii yhden leppoisan viikonvaihteen ja pari no jos mä nyt tän yhenniä.
Minä en alkanut laihduttamaan koska musta tuntui lihavalta. Aloin laihduttamaan koska olin viittä vaille toimintakyvytön ja voin todella, todella huonosti. Vain ja ainoastaan tuolta "ei-jumalauta-enää-ikinä"-pohjalta olen onnistunut pudottamaan ne surulliset 8 kiloa joista yksi on tullut takaisin. Noista lähtökohdista ei varmaan ihan hirveästi kannata syväluotauksia toisten korvien väliin tehdä, että millä keinoin se paino muilta tippuisi.
Että sori nyt. Lupaan olla ensi kerralla empaattisempi.
Ja sit pidetääs kuule treenit keskenämme, nainen! Jos ei kerta salille päästä, niin olohuoneessa tuijotetaan toisiamme silmiin ja mennään kyykkyjä! Jaksaa jaksaa! (tosin EI paastopäivänä. Silloin mä pysyn kaukana)
VastaaPoistaJa nyt mä yritän keksiä, että mikäs pointti mulla oli tän treenaamisen kanssa just tähän tekstiin.. *öh* Ah, se että jos sen kaverin houkuttelis vaikka reippaalle lenkille ja aloittamaan sen oman pudotuksen sillä?
Ryhdyin seuraamaan tätä sinunkin blogiasi, koska itsekin lähdin tähän paastoprojektiin mukaan.
VastaaPoistaSaapa nähdä mitä tästä tulee.
Koskaan en ole mihinkään tällaiseen juttuun lähtenyt tällaisella porukalla. Ehkä tämä on näin helpompaa?
Täällä siis toinen kolmekymppinen ja tänään alkoi meikäläisen paastopäivä. Pidän huomenna heti perään sen toisen. Vielä en oo mitään syöny ja nälkä on aika pieni. Sitä saa vielä toistaiseksi siirrettyä hyvin juomalla.
Jees, täällä kanssa toista litraa mennyt jo vettä. :) Ihan ok olo, yllättävän pieni on vielä nälän tunne.
PoistaAjattelin pitää 24h paaston, eli tänään illalla klo 19.00 saa SYÖDÄ. <3
Ja tervetuloa!
Poista