Olen palannut kalorien laskemisen pariin, syystä että en ehdi/saa aikaiseksi/viitsi/muista ajatella syömisiä juuri nyt ilman mitään systeemiä; se on mulle tuttu ja turvallinen tapa pitää kuria ja nuhdetta yllä - ja herra paratkoon että kaipaan kurinpalautusta juuri nyt. (Vituttaako™ toimii loistavasti jos on kapasiteettia aivotyöskentelyyn, tällä hetkellä Fätillä ei sitä ole.)
Olen katsokaas automaattiohjauksella. Se on muuten ihan pätevä selviytymismetodi tässä räkä- ja roiskissuossa jota päiväkoti- ja virkanaisarjeksikin kutsutaan, mutta mun autopilotissani on syömisten kohdalla asetuksena "laiduntava mussutus". Laiduntava mussuttaja nuohoaa ajatuksissaan jääkaapin tunnin sisällä monta kertaa ja joka toisella kerralla mukaan tarttuu voikkari tai jogurtti ja hedelmä. Laiduntavaa mussuttajaa närästää ja kolottaa, eikä laiduntava mussuttaja myöskään laihdu. Oikeastaan päinvastoin. Hupsista saatana.
Ollaan varmaan yhtä mieltä siitä että jonkun sortin interventio on paikallaan.
Mulla on ollut tapana laskea kalorit täällä ja laittaa päivän syömiset ylös vielä ihan paperillekin nettikirjanpidosta huolimatta. Nyt ajattelin kirjailla ylös pääasiassa muita kuulumisia, nukkumiset ja treenaukset ja fiilikset, jos en muualle niin tänne sitten.
Pohdinnan alla on vielä että lähdenkö hakemaan millaisia makroja, Zonen 40-30-30 tuntuisi aika turvalliselta näin alkuun ja sitäpä tuo Kalorilaskurikin näyttää ehdottelevan. Lisäksi aion yrittää Patrik Borgin oppien mukaista "puolet päivän kaloreista syöty klo 16 mennessä"-kaavaa, laskuri antoi 1714 tavoitekaloreiksi ilman liikuntaa, jos haluaa puolen kilon viikkovauhtia pudotella. Täytyy viikon päästä katsoa miltä se tuntuu ja mitä on tapahtunut, otanko 100 lisää vai vähennänkö vielä.
Mutta siis että vähänkö voi olla ihanaa tuo hivenaineiden kyyläys, makroissa piehtarointi ja etukäteen syömisten päivään mallailu että jos nyt syön nää broiskut niin mahtuuko sitten vielä pari karjalanpiirakkaa mukaan ja saako laittaa voita kanssa ja jos ei niin millä määrällä reippailua sen voinkin saisi syödä. Huraa, pitkästä aikaa olen oikeasti olen innostunut tästä syömäpuolestakin, siis siinä mielessä kuin olisi tarve jos ja kun niitä kiloja haluaisi pikkuhiljaa taas poiskin päin.
Treeneihin en aio nyt mennä ennen kuin nenä on ihan oikeasti auki eikä kurkkua kivistä, viime kerran jälkeen tulin niin nopeasti uudelleen kipeäksi etten viitsi alkaa pelleilemään. Olen kyllä ihan sydärin partaalla pelkästä ajatuksestakin, nyt on jo niin paljon vettä virrannut Porvoon joessa että on varmaan se pieninkin muisto lihaskunnosta kadonnut kuin keksi kaapistani.
Loppuun vielä korvamato jakoon, halipus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti