Pojalle

Meille tulee kyllä isompi kakku.

Minä olen synnyttänyt sinua koko viikon uudestaan. Vuosi sitten olin kipu- ja ilokaasuhuuruissa synnärillä, jossa kätilövuoro toisensa perään sai tervetuliaisiksi tiukan tenttauksen lapsiluvusta ja joka kerta ällistyin yhtä paljon kun niillä kaikilla oli useampi kuin yksi muksu. Jospa ne saavat työsuhde-etuna suunnitellun sektion. Tiedä häntä.

 Kolmisen viikkoa synnytyksen jälkeen olin epävarma siitä olitko todella kaiken sen vaivan ja verenhukan arvoinen. Suhtauduit minuun vähintään yhtä epäilevästi, onneksi löysimme yhteisen nimittäjän isästäsi joka jaksoi suhtautua meihin molempiin huumorilla: silloinkin kun kummankaan itkusta meinannut tulla loppua eikä käytöksessä ollut pienintäkään tolkkua.

22.7. klo 22.15 päätit avata yhteyden uudella tavalla ja kokeilit hymyilemistä. Minä hymyilin takaisin ja tuumin varovasti ettet ehkä sittenkään vihaa minua, että voisimme alkaa kavereiksi. Siitä lähtien suhteemme kurssi on ollut pääsääntöisesti nousujohteinen, vaikka säännöllisin väliajoin toistuvat mitvit?!-kaudet (en syö/kakkaa/nuku koska kuun asema on väärä ja lakana ruma) ovat verottaneet henkisiä voimavaroja meiltä molemmilta välillä kohtuuttomasti.

Nyt kun vuosi on kulunut voin todeta että oli se sen arvoista, vaikka näemmä synnytän sinut joka vuosi uudelleen. Sinähän olet ihmeellinen!

Sinä rakastat mittanauhoja ja kiintolenkkiavaimia. Syöt kenkiä, puuvärejä ja multaa ja puret ohimennessäsi äitiä varpaasta. Sinä lähdet hirveällä tohinalla läpsyttelemään olohuoneesta keittiöön mutta unohdat matkalla mihin olit menossa ja jäät keskelle eteisen lattiaa ihastelemaan sormiasi. Sinä osaat päristä, kukkua, kiekua, kiljua, rääkyä, hekottaa, kikattaa, käkättää ja kurnuttaa. Osaat puhua: sanot bämmä, mämmä ja täidää.

Sinä heräät aamulla kaikessa rauhassa ja imeskelet kärsivällisesti sängyssäsi yöpaidan jalkaterää pitkän aikaa ennen kuin ilmoitat että olisi muuten äidinkin jo aika nousta, ja tämä tapahtuu jo melkein aina vasta kahdeksan maissa entisen kello kuuden sijaan. Sinä RRRRRIEMASTUT kun näet koiria, naapureita, isovanhemmat, televisiosta Madagaskarin pingviinit tai kun iskä tulee töistä kotiin.

Sinä olet minun rakkausvauvani, minun sydänkäpyseni, haisunäätäni, ällöpyllyni, väsypettersson, pikkupossu ja äidin kulta.

Toisena yönä synnytyksen jälkeen heräsin siihen kun tuijotit minua kopastasi keskellä yötä sairaalan hiljaisuudessa. Sinulla oli suuret kummituseläimen silmät ja minä toivoin että osaisin rakastaa sinua oikein.

Sinä olet ihmeellinen.

Äh

87,9kg. Voihan suruhymiö.

Kiva siis päästä uudelle numerolle ja jäähän tuo kokonaissaldo silti -550g/viikko, mutta silti. Höh.

Tässä sen taas näkee että pelkkä vilpitön toivomus ei riitä, täytyy vissiin vähän tehdä töitäkin. Ja unohtaa toistaiseksi kaikki hiilaritankkaukset, niin houkutteleva kuin ajatus peruna- ja leipäbakkanaaleista onkin.

Asiasta ovennuppiin, ratatouille onnistui yli odotusten, joskaan munakoisosta ei tule uutta lempparia. Kuuluuko sen todella olla noin sitkeä vai munasinko senKIN jotenkin?

Aikuispisteitä

Olen ostanut munakoison ja itkettänyt sen. Tästä hyvästä varmaan saa vetää ison aikuisrastin seinään. Siitä tehdään Äiteen ja Pojan yhteinen ratatouille (ratatuii?), lisäksi me saadaan uunilohta. Mies voi syödä vaikka kynsiään.

Ratatuii in the making.

Tässä vielä yksi ruokakuva, eväs on näyttävimmästä päästä viikon syömisiä (terv. makaronilaatikkoa korviin asti täynnä). Huomaavainen sielunsiskoni kävi kylässä ja toi pullan ja keksien sijasta tuomisina vaniljarahkaa ja marjoja. Namnam. 

Hyveellissyömistä.

Huomenna taas jumpataan, ensimmäinen treeni perjantain tappowodin jälkeen, toivottavasti saan ojentajat ojennukseen (muahahahaha) ennen sitä. Muuten olen jo palautunut ihan hyvin mutta ne 6578 punnerrusta tuntuu vielä olkavarren takaosissa. 

Unohdin käydä aamulla vaa'alla, olin niin sekaisin hyvin nukutusta yöstä (täällä päin erittäin harvinaista herkkua) etten kerta kaikkiaan muistanut koko juttua ennen kuin aamupalan jälkeen. Eli huomenna sitten. Pahoin kyllä pelkään että tulosta ei juuri ole tullut, en ole meinaan mitenkään erityisen kynsin ja hampain pitänyt dieetistä kiinni, kas kun piti tankata sitä perjantaita varten (seliseli, ihan niin kuin näitä varastoja ei olisi alunperin ihan riittävästi). Eiköhän se kokonaisluku silti edelleen jää -300g/viikko. Ehkä. Toivottavasti. Apua.

MURPH

Tehtiin tänään juhannuksen kunniaksi salilla Super-Murph, jonka yours-truly skaalasi tavalliseksi Murphiksi:

1,6km juoksu
100 leukaa
200 punnerrusta
300 kyykkyä (megababepylly, here I come!)
1,6km juoksu

Hohhoijaa.

Olipas siinä paljon kaikenlaista. Nyt on aika mureutettu olo. Ensimmäinen juoksu meni alle 12 min, tarkempaa aikaa en älynnyt ottaa. Juoksin vahingossa koko matkan vaikka lähdin asenteella "vähintään puolet", joten yksi CF-tavoite -1,6km juoksu- CHECK!

Hetken aikaa oli valheellisen hyvä olo ja itsevarma fiilis ko. WODista, mutta sitten tuli seinä vastaan. Jaksotin lihaskuntoliikkeet Cindynä (toinen benchmark-WOD) - eli
5 leukaa (kulmasoutuna)
10 punnerrusta
15 kyykkyä
kertaa 20.

Tuntui ettei sarjojen puoliväli tule ikinä! Ihan yhtä helvettiä koko homma: reidet huusi hoosiannaa jo 7 kierroksen jälkeen ja punnerrukset jouduin jaksottamaan kahden rykäisyiksi. Puolivälin paikkeilla aloin tehdä toistoja viiden ryppäissä: 5 leukaa, 5 kyykkyä, 5 punnerrusta, 5 kyykkyä, 5 punnerrusta ja vielä 5 kyykkyä. Viimeiset kolme kierrosta tein niin että kaikki leuat putkeen, sitten 15 kyykkyä, ja sen jälkeen viiden rykäisyissä vuoron perään punnerruksia ja kyykkyjä. Aikaa näihin meni noin 45-50 min.

Eikä siinä vielä kaikki, jumaliste. Takaisin juoksemaan. Muuten hyvä vaan kun siitä juoksusta ei p*rkele tullut mitään. Kaikki ne kyykyt veti reidet aivan totaaliseen tiiliskivi juntturaan ja tuntui ettei polvet taivu askeltamaan millään. Kävelin ja jolkotin/nilkutin vuoronperään parkkipaikkaa ympäri, kunnes toiseksi viimeisellä kierroksella treenikaverin ja ajanottajan mielettömän tsemppauksen ja leukojen repimisen innoittamana juoksin hampaat irvessä kaksi viimeistä kierrosta putkeen.

Aika 1.19:51.

Tässä post-battle naama.

Ilon kautta.

Fätti toivottaa kaikille hyvää ja turvallista juhannusta, ei hukuta eikä hakata siellä sitte.

Aamupalalla

Laihdutusblogeissa näkee usein ihania kuvia herkullisista ja ah niin keveistä aterioista kauniisti aseteltuna ja tarjolle pantuna.

Tässä vähän realitya, minun ja Pojan aamupuurot. Astiat on sentään Iittalaa ja Barbababaa.

Ja tuo virtsanäyte on sitten monivitamiinijuomaa.

Soinnun keittiö ei ole kodin sydän. Ehkä korkeintaan perna.

Menu 2.0

Aamupala (n. 300kcal):

• puuroa (tehty kevytmaitoon ja veteen)
• 1,5dl marjoja TAI 100g mehukeittoa TAI 1rkl hilloa
• 1dl raejuustoa TAI 1 kananmuna TAI 30g kinkkua/juustoa
• muutama pähkinä 

Lounas (n. 400kcal):

• n. 100g lihaa/proteiinia
• lämmin kasvislisuke TAI kasviksia ja 1dl perunaa/pastaa/riisiä TAI 1 leipä
• salaattia
• pähkinöitä TAI voita leivälle

Välipala 200 kcal:

• mitä tahansa 200kcal edestä

Illallinen (n. 300 kcal)

• n. 100g lihaa/proteiinia
• 14g (2 blokkia) hiilareita

Iltapala (n. 200kcal)

• 2dl marjoja, 200g raejuustoa TAI juustovoileipä ja pari pähkinää TAI 1 muna&30g kinkkua (munakas)

Tavoitteet: 1400kcal/päivä, joka aterialle proteiinia ja vähintään puolet päivän kaloreista syöty klo 16.00 mennessä.

Ateriat ovat nyt siis vain esimerkkejä, jotka olen koonnut Zone-blokki* listalta ja ynnäillyt kalorilaskurilla läjään saadakseni tuon oikean kalorimäärän.

Henk.koht. tähän oli tärkeää saada kunnon aamupala ja lounas, sekä yksi "huijausateria" per päivä (välipala). GFG tökki pahasti kaiken muun kauheuden lisäksi myös sen takia että salaatti lounaaksi on allekirjoittaneelle kerta kaikkiaan liian köykäinen eväs. Syön mieluummin tukevasti aamulla (siis heti herättyäni) ja päivällä, ja kevyemmin iltaa kohti.

Myös erilaisten lankeemusten välttelyssä tuhdisti aamupäivän aikana syöminen on erittäin tärkeää: muuten on koko ajan kalvava nälkä ja epätyydyttynyt olo jota sitten helposti lääkitsee vaikka leivällä. Ei hyvä.

Näillä mennään nyt seuraavat pari viikkoa. Saa kommentoida!

*Zone-blokki: yksi blokki sisältää joko 7g hiilareita (esim. 1dl perunaa tai 2,5dl mansikoita), 9g proteiinia (30g kinkkua/juustoa tai 1 kananmuna), tai 1,5g rasvaa (3 mantelia tai 6 maapähkinää tai 1rkl kevytmajoneesia). Nuo proteiinit pitää laskea jotenkin hirmu monimutkaisesti oman rasvaprosentin ja aktiivisuuskertoimen kautta, ja proteiiniblokkien määrä sitten määrää saman verran muitakin blokkeja syötäväksi. Joo, ei ole helppoa näin maailmankaikkeuden lyhyimmällä matikalla, mutta onneksi on kirjasto, josta saa ilmaiseksi kirjoja joissa on valmiit ateriat ja blokit askettuna, huraa huraa!

Oma hiihto

"Vedä oma hiihto" on erinomainen ohje oikeastaan kaikkien elämänalojen hoitamiseen. Itse törmäsin tähän Vuoden mutsia lukiessa, mutta se on tosiaan sellaisenaan sovellettavissa oikeastaan mihin tahansa uuteen asiaan, jonka edessä on.

Itse ratkon tällä hetkellä kuumeisesti muun muassa pienen pyllyn ja kapean uuman yhtälöä. Sivuosaa näyttelevät ikuisuuskysymykset "mikä musta tulee isona" ja hieman yleismaailmallisempi "onko sittenkään hyvä näin". Mitkään pakettiratkaisut painonpudotuksessa eivät tähän saakka ole tuntuneet kotoisilta joten ajattelin sorvata oman mallini itseni kohdalla toimivista keinoista ja katsoa mihin asti sillä päästään.

Tutkin tuossa (= googletin) projektinhallinnan työvaiheita ja huomasin hypänneeni suoraan projektin asettamisesta sen toteutukseen ilman projektisuunnitelmaa, ja itse asiassa tavoitteiden asettaminenkin jäi vähän puolitiehen. Onpa kumma jos on vähän orpo olo nyt kun Tappodieetin ensimmäinen (ja tod.näk. myös viimeinen) rykäisy on ohi. Joten, aloitetaan alusta.

Projekti (insert joku vetävä nimi, miten olisi Soinnun perseen puolitus)

Tavoitteet:
Painonpudotus: Jos olen nyt päässyt kokoluokasta WTF!? osastolle OMG!!!, voisi tavoite ensi vuodelle olla LOL. Kiloina siis tavoitepaino 1.1.2013 enintään (eli siis saa olla vähemmänkin kiloja) 79,9 kg eli pudotettavaa on yhteensä 10,2 kg, joista jäljellä 11.6. 8,2 kg. Se tekee hippasen alle 300g per viikko jaettuna koko jäljellä olevalle vuodelle. Ei mikään mahdoton ajatus.

Vaatekoon pieneneminen: Kaksi numeroa alaspäin, eli alaosa 46 -> 42, yläosa 44 -> 40. Työmaata riittää, joskin jotkut 44 koon hameet menevät jo, huraa.

CrossFit: 1 leuka kuminauhalla (raakana on vasta pilke silmäkulmassa). 60 cm boxihyppy. Maastaveto omalla painolla (varmasti motivoi painonpudotuksessa). Päälläseisonta. 1,6 km juoksu.

Keinot:
Painonpudotus: Hyvä (as in hyvänmakuinen) ja terveellinen ruokavalio, jota jaksaa pitää yllä vaikka lapsi ei olisi edellisenä yönä nukkunutkaan. Se tullee olemaan jonkinlainen yhdistelmä Zonea, GFG:tä ja maalaisjärkeä (HAH, sillähän ollaan ennenkin päästy pitkälle, joopa joo). Menun konkretisointi vaatii vielä runsaasti ajatustyötä ja lisää lukemista - edelleen haaveilen koko perheen yhteisistä ruoista, joita vain eri höysteillä sävytetään eri yksilöille sopiviksi, tosin tämäkin saattaa jäädä pilkkeeksi silmäkulmaan, kunhan nyt saisin perheen ukot samoille sapuskoille suurimpana osana päivistä. Säännölliset ruoka-ajat ja etukäteen tehdyt ruoat ovat ainakin avainasemassa, jotta Fätti ei heti hairahdu leipälaatikolle.

Vaatekoon pienentyminen: ks. yllä ja alla.

CrossFit: Säännöllinen treenaaminen samoina päivinä, ei treenien valikoimista. Olen milloin milläkin verukkeella skipannut kaikki treenit joissa on juoksua (koska juokseminen jos mikä on kamalaa ja hirveää ja inhottavaa touhua yäk yäk yäk), mutta s'on loppu ny! Täytyy myös pitää perhepoliittinen neuvottelu aiheesta "Moneenko vauvavapaaseen vanhempi on oikeutettu", eli josko lisäisin yhden CF-treenipäivän viikkoon. Tosin elokuun lopussa alkava päiväkoti-työ-rumba syö resursseja muulta kodin ulkopuolella tapahtuvalta elämältä. Siksi toinen vaihtoehto -joka olisi houkuttelevampi jouston puolesta- olisi lisätä viikko-ohjelmaan muuta liikuntaa kotitreeninä, esim. kahvakuula tai lenkkeily. Tai jos hankkisi zumba-dvd:n (huumorivitsi). Saa ehdotella!
 
Projektin seuranta:
Punnitus kahden viikon välein maanantaisin, vaatekokoa etsitään sijoittamalla shoppailua terapiamielessä sopiviin väleihin. Tosin tällä hetkellä shoppailu on vaatekoon puolesta sen verran traumaattista toimintaa että terapiaa tarvitaan pikemmin sen takia.

Miltä näyttää? Yritän saada ruokailun pelisäännöt viikonloppuna viimeistään kasaan. Siihen saakka pärjään säännöllisillä ruoka-ajoilla, lihalla ja kasviksilla ja terveellä järjellä (toivottavasti ei hirveästi tule takapakkia).