lauantai 30. kesäkuuta 2012

Pojalle

Meille tulee kyllä isompi kakku.
Minä olen synnyttänyt sinua koko viikon uudestaan. Vuosi sitten olin kipu- ja ilokaasuhuuruissa synnärillä, jossa kätilövuoro toisensa perään sai tervetuliaisiksi tiukan tenttauksen lapsiluvusta ja joka kerta ällistyin yhtä paljon kun niillä kaikilla oli useampi kuin yksi muksu. Jospa ne saavat työsuhde-etuna suunnitellun sektion. Tiedä häntä.

 Kolmisen viikkoa synnytyksen jälkeen olin epävarma siitä olitko todella kaiken sen vaivan ja verenhukan arvoinen. Suhtauduit minuun vähintään yhtä epäilevästi, onneksi löysimme yhteisen nimittäjän isästäsi joka jaksoi suhtautua meihin molempiin huumorilla: silloinkin kun kummankaan itkusta meinannut tulla loppua eikä käytöksessä ollut pienintäkään tolkkua.

22.7. klo 22.15 päätit avata yhteyden uudella tavalla ja kokeilit hymyilemistä. Minä hymyilin takaisin ja tuumin varovasti ettet ehkä sittenkään vihaa minua, että voisimme alkaa kavereiksi. Siitä lähtien suhteemme kurssi on ollut pääsääntöisesti nousujohteinen, vaikka säännöllisin väliajoin toistuvat mitvit?!-kaudet (en syö/kakkaa/nuku koska kuun asema on väärä ja lakana ruma) ovat verottaneet henkisiä voimavaroja meiltä molemmilta välillä kohtuuttomasti.

Nyt kun vuosi on kulunut voin todeta että oli se sen arvoista, vaikka näemmä synnytän sinut joka vuosi uudelleen. Sinähän olet ihmeellinen!

Sinä rakastat mittanauhoja ja kiintolenkkiavaimia. Syöt kenkiä, puuvärejä ja multaa ja puret ohimennessäsi äitiä varpaasta. Sinä lähdet hirveällä tohinalla läpsyttelemään olohuoneesta keittiöön mutta unohdat matkalla mihin olit menossa ja jäät keskelle eteisen lattiaa ihastelemaan sormiasi. Sinä osaat päristä, kukkua, kiekua, kiljua, rääkyä, hekottaa, kikattaa, käkättää ja kurnuttaa. Osaat puhua: sanot bämmä, mämmä ja täidää.

Sinä heräät aamulla kaikessa rauhassa ja imeskelet kärsivällisesti sängyssäsi yöpaidan jalkaterää pitkän aikaa ennen kuin ilmoitat että olisi muuten äidinkin jo aika nousta, ja tämä tapahtuu jo melkein aina vasta kahdeksan maissa entisen kello kuuden sijaan. Sinä RRRRRIEMASTUT kun näet koiria, naapureita, isovanhemmat, televisiosta Madagaskarin pingviinit tai kun iskä tulee töistä kotiin.

Sinä olet minun rakkausvauvani, minun sydänkäpyseni, haisunäätäni, ällöpyllyni, väsypettersson, pikkupossu ja äidin kulta.

Toisena yönä synnytyksen jälkeen heräsin siihen kun tuijotit minua kopastasi keskellä yötä sairaalan hiljaisuudessa. Sinulla oli suuret kummituseläimen silmät ja minä toivoin että osaisin rakastaa sinua oikein.

Sinä olet ihmeellinen.

4 kommenttia:

  1. Tuli ihan tippa linssiin. Onnea Väinolle! :)

    VastaaPoista
  2. Aaaaaaah *pus* Mä niin haluan nähdä teidät joku päivä! Onnea yksivuotiaalle äidille ja hänen haisunäädälleen!

    VastaaPoista
  3. <3 Onnea Väinölle ja halaus äidille!

    VastaaPoista